Young Animal linja DClla on outo eläin mutta mainio.
Gerard Wayn kirjoittama ja Nick Deringtonin piirtämä
Doom Patrol 1: Brick by Brickon kerrassaan erinomaisen friikki sarjakuva

Kerronta on lievästi ilamistuna murrettua ja täysin tenhoavaa. Kokoelman loppusanoissa onkin totuuden siemen: tätä ei lueta, se koetaan.

Way kierrättää Morrisonin ja kumppanien hahmoja omien lisäystensä lisäksi ja tekee muutaman Flex Mentallon oman minisarjan veroisuutta lähentyvän metasarjakuvaa sarjakuvasta osion jotka sulautuvat saumatta sana-ja-kuva-assosaation myötä oman sisäisen...no, ei logiikan vaan enemmän transendenttisen empiriikan mukaisiksi.
Suurin osa sarjakuvista on bulkkia, harvassa ne joista et tosiaan voi arvat miten etenee tai ne jotka syleilevät pelkistystä ja tekevät sen hyvin. Valtaosa kertoo mitättömiä tarinoita mitättömistä elämistä jotka eivät kiinnosta.
Brick by Brick on arvaamaton ja sekava kokonaisuus jonka edesottamuksia ei oikein voi ennakoida.
Mikäli tämä ja ideoiden rönsyilevä ilotulitus ei maita kannattaa pysyä todella kaukana.

Muille voi kehottaa: Hendrixiä soimaan, opus käteen ja voimakkaasti hallusinoimaan.