Doom patrol - kaikkien aikojen oudointa superia?

[Tepes]

Lieneekö vuoden 1992 (alkup. 1990) puolenvälin Ryhmä-X:issä jonkinlainen tribuutti (tai Claremontin kuittailua) Doom Patrollille, kun ensin Leegio alkaa muistuttaa aivan miespuolista Crazy Janea, ja sitten vielä Wolverinen mielikuvitusystävät tulittavat Käden kätyreitä hengiltä?

[Veli Loponen]

Vasta nyt hokasin (kun CBR:llä eräs huomautti) että alkuperäinen Doom Patrolhan ei ole rinnastettavissa X-miehiin vaan Ihmenelosiin (joka oli ennen DP:tä).

Byrne on tästä puhunut useinkin samalla, kun on ihmetellyt DP/X-men rinnastusta.

[Doc Lomapäivä]

Vasta nyt hokasin (kun CBR:llä eräs huomautti) että alkuperäinen Doom Patrolhan ei ole rinnastettavissa X-miehiin vaan Ihmenelosiin (joka oli ennen DP:tä).

Pyörätuolissa istuva johtajahahmo johtaa helposti harhaan. Alkuperäisissä Doom Patrol-seikkailuissa oli myös paljolti samaa henkeä kuin Ihmenelosten seikkailuissa.

[Veli Loponen]

Ja Byrnen What if FF-juttu (numeroa en muista) kertoi tuon ekan FF-tarinan ilman, että Nelosilla oli voimia, jota on pidetty hyvin Challengers-tyyppisenä tarinana.

[Curtvile]

Byrne on tästä puhunut useinkin samalla, kun on ihmetellyt DP/X-men rinnastusta.

Painotus on tärkeä tekijä.

Ihmenelosten ja Challengersien (tuntemattoman uhmaajien?) vertaaminen on luontevaa: molempien maailma on ihmeitä täynnä mutta tietty seikkailullinen tiedemäisyys ovat pääpaino. Challengers ja FF ovat parhaimmillaan kun urheat tiedesankarit syöksyvät vieraisiin maailmoihin ja tilanteisiin, tutkien uusia ulottuvuuksia jne.

Doom patrol kahlaa enemmän kauhun ja epävarmuuden, friikkiyden syvissä ja psykologisoivissa vesissä.
Totta Robotman ja Möykky omaavat samoja piirteitä mutta Doom Patroleissa tätä tragediaa on toistuvammin alleviivattu.

X-men rinnastus tulee ulkopuolisuuden ja vainon kuvauksesta sekä , tietenkin, kummajaisuudesta.
Sekä Challegereissa että FFssa on hahmoilla jonkinlainen mahdollisuus sulautua ja sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan kun taas Doom patrolin poppoo sulautuu massaan vain Aberrance, USAssa (UN-menien kaupunki)

[Curtvile]

olet tuossa oikeassa, mutta se millaiseksi molemmat sarjat kehittyivät ja on se yleisin mielikuva FFn tai X-menin kohdalla on neri kuin alkuaikojen sarjat.
Ihmeneloset oli ensimmäinen marvel yritys pitkän hirviösarjakuvarupeaman jälkeen ja se näkyy alun paranoideissa ja juurikin möykyn hirviöitymistä korostavissa tarinoissa, mutta sen jälkeen siitä tuli eeppistä scifiseikkailua supervoimin.

Doom patrolin maailma on jo paljon ennen Morrisonia ollut morbidimpi ja synkempi. Alkaen nimestä: Doom Patrol on jo nimellään tuomiota ja tuhoa lupaava kun taas Fantastic four>ihmeneloset tai Challengers of Unknown jotka siis uskaltavat nousta tuntematonta vastaan.

Minusta se että jo alunalkaen ollaan asetelmassa tuomittuja ja kirottuja kaikki tyynni muokkaa sarjakuvan suuntaa.

Pitäisi kai hankkia uudet doom patrolit...

[X-men]

Doom Patrol tulee uuteen viiskakkoseen. Justice League # 36:ssa alkaa uusi stoori johon Patrolli tulee mukaan. Omasta lehdestä ei ole tietoa vielä, ilmeisesti ensin testataan kiinnostusta JL:n kautta.

Tulivat jo JL #24ssä ja edellinen esiintyminen oli vissiin JL #31ssä.

Toki ryhmän jäsenet ovat samat kuin edellisessä rebootissa mutta aikalailla on myös muutoksia.

[Curtvile]

Young Animal linja DClla on outo eläin mutta mainio.
Gerard Wayn kirjoittama ja Nick Deringtonin piirtämä Doom Patrol 1: Brick by Brick
on kerrassaan erinomaisen friikki sarjakuva


Kerronta on lievästi ilamistuna murrettua ja täysin tenhoavaa. Kokoelman loppusanoissa onkin totuuden siemen: tätä ei lueta, se koetaan.


Way kierrättää Morrisonin ja kumppanien hahmoja omien lisäystensä lisäksi ja tekee muutaman Flex Mentallon oman minisarjan veroisuutta lähentyvän metasarjakuvaa sarjakuvasta osion jotka sulautuvat saumatta sana-ja-kuva-assosaation myötä oman sisäisen...no, ei logiikan vaan enemmän transendenttisen empiriikan mukaisiksi.

Suurin osa sarjakuvista on bulkkia, harvassa ne joista et tosiaan voi arvat miten etenee tai ne jotka syleilevät pelkistystä ja tekevät sen hyvin. Valtaosa kertoo mitättömiä tarinoita mitättömistä elämistä jotka eivät kiinnosta.

Brick by Brick on arvaamaton ja sekava kokonaisuus jonka edesottamuksia ei oikein voi ennakoida.
Mikäli tämä ja ideoiden rönsyilevä ilotulitus ei maita kannattaa pysyä todella kaukana.


Muille voi kehottaa: Hendrixiä soimaan, opus käteen ja voimakkaasti hallusinoimaan.

[markvest]

Olen ollut Marvel fani jo 70 -80 luvun vaihteesta lähtien ja lukenut sekä katsonut Marvelin tekeleitä siitä lähtien suurella mielenkiinnolla ja innostuksella.                                                                                                                         
 Olen uskonut että Marvel päihittää DC:n mennentullen. . . .Mutta nyt vanhemmiten todellisuus on alkanut valjeta minulle. Se mielenkiintoisimpia sarjiksia julkaiseva onkin ollut aina DC. Olen tutustunut Watchmen sarjoihin ja nyt Doom patrolliin ja todennut ne    mielenkiintoisiksi siinä missä mitkään Marvelin jutut eivät kiinnosta nykyään pätkäääkään.    
                                                                          
 Miten väärässä olen voinut ollakkaan. Jopa 70-80 luvun Teräsmiehetkin päihittävät mielenkiinnossa kaikki Marvelin x-menit sun muut spidermannit. Marvelin pöljyyttä lisääävät nykyiset Avengers leffat sun muut hölynpölyt ainoana poikkeuksen Ant-man elokuva.

[Darzee]

Olen ollut Marvel fani jo 70 -80 luvun vaihteesta lähtien ja lukenut sekä katsonut Marvelin tekeleitä siitä lähtien suurella mielenkiinnolla ja innostuksella.                                                                                                                         
 Olen uskonut että Marvel päihittää DC:n mennentullen. . . .Mutta nyt vanhemmiten todellisuus on alkanut valjeta minulle. Se mielenkiintoisimpia sarjiksia julkaiseva onkin ollut aina DC. Olen tutustunut Watchmen sarjoihin ja nyt Doom patrolliin ja todennut ne    mielenkiintoisiksi siinä missä mitkään Marvelin jutut eivät kiinnosta nykyään pätkäääkään.    
                                                                          
 Miten väärässä olen voinut ollakkaan. Jopa 70-80 luvun Teräsmiehetkin päihittävät mielenkiinnossa kaikki Marvelin x-menit sun muut spidermannit. Marvelin pöljyyttä lisääävät nykyiset Avengers leffat sun muut hölynpölyt ainoana poikkeuksen Ant-man elokuva.

Näin ne maut saattavat muuttua. Niinhän se on, että aika moni yleisesti merkittävänä pidetty ja genreä muokannut supersankarisarjakuva on nimenomaan DC:n julkaisema. Mainitsemasi Vartijat ja tämän ketjun aihe Tuhopartio ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Mutta kun ajatellaan ilmaisultaan ja aihepiiriltään "tavanomaisempia" supersankarisarjoja, niin Marvelin taso on mielestäni ollut yleisesti ottaen korkeampi melkeinpä 1960-luvulta saakka. Siitä, kuinka korkea se taso ylipäänsä on joihinkin muihin sarjakuviin verrattuna, voi sitten olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä.

Luonteenomaista DC:n helmille on, että ne ovat irrallaan kustantamon tarinoiden "pääjoukosta", jossa seikkaillaan jossain määrin jatkumollisessa maailmassa. Marvel onnistuu tässä kehyksessä paremmin.

Tuhopartiohan periaatteessa seikkailee samassa maailmassa kuin DC:n tutummat hahmot, mutta yhteisseikkailuja Teräsmiehen ja Batmanin kanssa ei nähdä ylettömän usein. Muutenkin sarjan yhteyksiä DC:n muuhun fiktiiviseen maailmaan on välillä pyritty pitämään löyhinä ja muuteltu takautuvasti.

Tuhopartio on onnistunut säilyttämään jotain "outouden" tunnustaan jopa lapsille suunnatuissa piirrossarjoissa, joissa ei ihan Grant Morrisonin käsikirjoitusten sfäärejä voida tavoitella. Niissäkin pystytään miedonnettuna tuomaan esiin ryhmän omalaatuista luonnetta.

[X-men]

No kohta Teris ja kumpp. nähdään DPn jne versumissa.