ökpö,
Tyyli on todellakin vielä hakusessa. Voin tuntea piirtäessäni, ja varsinkin aikaansaannoksia tutkaillessani, että taidon ja tyylin rajat ovat vielä kaukana. Ne voi saavuttaa kuitenkin vain työllä, harjoituksella ja tahdolla. On jopa mahdollista, että "oma" tyylini olisi aivan toisessa suunnassa kuin tämä, jota Sanat edustaa.
Perfektionismini oli todellakin tuulen tavoittelua. Ei minulla ollut todella edellytyksiä siihen. Se turhautti, mutta kuten todettua, onnistuin jättämään sen taakseni.
Raudanlujaa taitoa minulla ei vielä ole. En tiedä tuleeko olemaankaan. Se on tulevaisuuden murhe. Nyt keskityn vain kehittämään itseäni, taitojani ja tekemään itselleni mielekästä sarjakuvaa.
Muotojen näkemisestä puhut hyvin. Luulen, että tavallaan hallitsen jo sen - ainakin osittain. Esimerkiksi monelle hyvin vaikeat lyhennykset onnistuvat suht helposti ja näyttävät luontevilta ehkä sen takia, että hahmotan kappaleet ääriviivojensa mukaisena kaksiulotteisena muotona, jolle sisäänrakenetut viivat antavat syvyyden.
Paljon on kuitenkin oppimista. Niin paljon, että pystyn näkemään sen vain mahdollisuutena. Tyylini on vasta kehittymässä, ja voin muokata sitä taitojeni kehityksen myötä kuten haluan. Omien rajoitteideni sisällä tietenkin.
Kiitos! Tähän tarvitaan totisesti hulluuden lisäksi onneakin. Toivon ja uskon, että minun ei tarvitse pitää kymmenen vuoden taukoja. Olen iloinen puolestasi, että olet löytänyt piirtämisen jälleen.