En näe Galepin ja Marcellon tyyleissä juurikaan samankaltaisuutta. Herrat taitavat kuulua vain Pason omissa kategorioissa samaan huonojen kuppikuntaan, ounastelen ma. Kyllä ainakin Marcellon alkuaikojen tarinoissa on ytyä ja särmää, viimeisinä vuosinaan ruuti taisi sitten vähän päästä kastumaan. Tosi on että Marcello piirsi välillä aika hurjan näköisiä pärstävärkkejä, mutta esim. roistojen kohdalla näin saa ollakin. Sanoisinpa, että tämä oli Marcellolta tietoinen tyylivalinta eikä kyvyttömyyttä piirtää siloisia ihmiskasvoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että Tex ja kumppanit miellyttävät ulkonäöltään suuresti. Ja Marcellon tulkitsema nuori Carson on todellakin vertaansa vailla.