Valitsin sen mikä ensimmäiseksi selkärangasta tuli mieleen eli vuosikerran 1994.
Siinä on ensinnäkin Nolitta-Letteri duon maratontarinan (lähes 600 sivua) Paluu Pilaresiin loppupuolisko. Tätähän on joiltakin tahoilta aika rankastikin suomittu, mutta itse tykkäsin siitä. Harmillista, että enää ei käytännössä tehdä näitä mammuttitarinoita, vaan lähes kaikki ajetaan siihen tasan kahden lehden pituiseen muottiin (220 sivua). Sitten on tietenkin Civitellin ja Fuscon tarinat, joista pidän erityisesti. Klaatun kulta on yksi parhaimpia 'talvitarinoita' ja täytyy vain ihmetellä, minne sen kirjoittaja Canzio sittemmin Texin parista katosi. Myös Montin tarina on mainio.
Tähän vuosikertaan mahtuu kyllä niitä tasapaksujakin tapauksia, kuten Blascon tarinat ja Galleppinin jäähyväistyö Huuto Myrskyssä. Ne nyt ovat mitä ovat, mutta kaiken kaikkiaan 1994 on oikein kunnon vuosikerta!