Uusi Tex-vuosikertaäänestys

[pasoleati]

Siinäpä se. Mielellään saisi myös perustella valintansa!

[Wade]

Kyllä 1993 oli loistava! Siihenhän kuului nämä Mustat tiikerit ja Tigerin tarina yms...

[Janne]

Vaikea valinta, mutta heti kättelyssä selvää oli, että vuosikymmenen alkupuolelle kallistuu. Pitkän pohdinnan jälkeen havaitsin, että vuodelta 1990 löytyy ehdottomasti vahvin kokonaisuus, vaikka esim. vuosilta 1992 ja 1993 löytyy parhaat tarinat. Niissä vuosikerroissa oli kuitenkin liiaksi minulle lähes yhdentekeviä tarinoita.

Kaikkein paras vuosikerta on kyllä 1976, mutta sitä ei tässä kysytty .

[Wade]

Kaikkein paras vuosikerta on kyllä 1976, mutta sitä ei tässä kysytty .

Joo, niin oli

[pasoleati]

Kallistuin vuoteen 1991, vaikka myös 1990 ja 1992 olivat hyviä.

[VilleM]

Valitsin sen mikä ensimmäiseksi selkärangasta tuli mieleen eli vuosikerran 1994.

Siinä on ensinnäkin Nolitta-Letteri duon maratontarinan (lähes 600 sivua) Paluu Pilaresiin loppupuolisko. Tätähän on joiltakin tahoilta aika rankastikin suomittu, mutta itse tykkäsin siitä. Harmillista, että enää ei käytännössä tehdä näitä mammuttitarinoita, vaan lähes kaikki ajetaan siihen tasan kahden lehden pituiseen muottiin (220 sivua). Sitten on tietenkin Civitellin ja Fuscon tarinat, joista pidän erityisesti. Klaatun kulta on yksi parhaimpia 'talvitarinoita' ja täytyy vain ihmetellä, minne sen kirjoittaja Canzio sittemmin Texin parista katosi. Myös Montin tarina on mainio.

Tähän vuosikertaan mahtuu kyllä niitä tasapaksujakin tapauksia, kuten Blascon tarinat ja Galleppinin jäähyväistyö Huuto Myrskyssä. Ne nyt ovat mitä ovat, mutta kaiken kaikkiaan 1994 on oikein kunnon vuosikerta!

[Janne]

Klaatun kulta on yksi parhaimpia 'talvitarinoita' ja täytyy vain ihmetellä, minne sen kirjoittaja Canzio sittemmin Texin parista katosi. Myös Montin tarina on mainio.

Ei hän minnekään ole kadonnut. Hän on Sergio Bonellin lähin avustaja ja mm. kirjoittaa puhtaaksi Seguran ja Rujun tarinat.

[Pat]

Kyllä 1995 oli 90-luvun vuosikerroista tasaisin.... oli Letteriä, Marcelloa, Fuscoa ja Civitelliä.. Ei yhtään heikkoa tarinaa ja Carsonin menneisyys kruunasi vuosikerran! Lisäksi "Yokunin erämää ja Tehtävä Bostonissa" olivat ne tarinat joiden avulla jäin lopullisesti Texin koukkuun...

[VilleM]

Kun nyt nostalgiakärpänen puraisi oikein kunnolla, niin pakko oli kaivaa Klaatun kulta esiin ja lukaista se. Oli juuri niin pirun hyvä kuin muistelinkin, vaikka edellisestä lukukerrasta oli kulunut aikaa jo vuosia. Dialogi (etenkin Texin ja Carsonin) oli tosi mehevää, mehevämpää kuin monesti nykyään.

Vähän haiskahtaa siltä, että eivät nyt saa Bonellilla kaikkea Canzion potentiaalia hyödynnettyä. Soisi miehen saavan kirjoittaa omiakin seikkailuja eikä vain hioskella muiden töitä.

Näyttää muuten äänestyksessä olevan aika paljon hajontaa tähän asti.

[Wade]

Höh, -97 vielä vailla ääniä, vaikka silloin ilmeistyi yksi parhaista tarinoista, Red Hillin verilöyly! Ja Villan loistava tarina vissiin loppui siinä, missä Kit menetti muistinsa. Muutenkin 1997 oli hyvä vk. Jos otettaisiin äänestys 1996-2001 niin ääneni menisi luultavasti 1997.

[Mr. Font]

Tämä on kaikkien aikojen vaikein kysymys. Olen miettinyt monta päivää enkä tiedä mitä noista äänestää. Minusta kaikki 90-luvun Texin vuosikerrat ovat vaan niin hyviä. Jokaisessa monta hyvää tarinaa...

[Kulmalan kaveri]

Totta, onpa vaikea kysymys. Parhaan vuosikymmenen valinta sen sijaan ei tuottaisi ongelmia: ysäri on paras! Old school -väellä on tässä varmaan sulattelemista...

[pasoleati]

Itse lähdin valitsemaan parasta vuotta eliminointimenetelmällä eli eliminoin ne vuosikerrat mitä en pidä parhaana ja viimeisenä jäljelle jäänyt oli voittaja. Ensimmäinen eliminaattori oli Marcello eli vuosikerrat joihin Marcello oli päästetty tuhertamaan putosivat kisasta pois. Ja lopulta päädyin vuoteen 1991.

[Janne]

Pasoleatin systeemi on hyvä. Itse käytin suunnilleen samaa menetelmää eli eliminoin pois ne vuodet, joissa jotkut tarinat hiukankaan ärsyttivät. Yhtenä vedenjakaja toimi suosikkipiirtäjäni Letteri, jonka 90-luvun alun tarinat olivat vielä kerrassaan nautittavaa luettavaa, mutta tarinasta "Espanjalainen solki" lähtien ketutuskäyrä on tasaisesti noussut. Niin siinä sitten kävi, että joukosta tipahtivat pois nekin vuodet, joissa olivat mielestäni parhaat tarinat. Mutta ei mielestäni parhaassa vuosikerrassa saa olla tarinoita, jotka jollain tapaa ärsyttävät. Vuosikerran lukemisen pitää olla nautintoa alusta loppuun .

[VilleM]

Kieltämättä Mr. Pasoleatin systeemi on hyvä, mutta Marcellon kohdalla korvissa särähti ja pahasti. Hänhän on ihan kelpo piirtäjä, ei huippu mutta hyvää keskikastia. Esimerkiksi 'Carsonin menneisyys' oli kauttaaltaan laadukas seikkailu ja eivätkös monet pidä sitä jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana texinä. Itse olen pystynyt lukemaan Marcellon muitakin tarinoita ilman sen suurempia inhonväristyksiä.

Parhaan vuosikerran valitseminen olisi todella helppoa, jos jonakin vuonna olisi julkaistu vain loistotarinoita. Mutta valitettavasti mätiä omenia mahtuu joka vuodelle, mikä juuri tekeekin homman vaikeaksi.