Anteeksi, anteeksi. Tunnen itseni ihan kamalaksi ihmiseksi kun kaiket yöt vain hihittelen pöydän ääressä piirroksien kanssa. Sitten kaikki paheksuvat minua kun niiden mielestä yöllä pitäisi nukkua eikä pitää hauskaa.
Mutta kun päivällä mistään ei vain tullut mitään juurikin niiden e.m. puhelinsoittojen sun muiden takia. Aina tuntui olevan jotain muuta tekemistä kuin piirtäminen, mutta yöllä ei kerrostalossa voi kamalasti muuta tehdä kuin nukkua, lukea tai piirtää.
