että jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.
90-luvun alussa paiskoin Ylessä hommia oikein urakalla, päivisin, öisin ja vapaapäivinä. Päivittelin vanhempia kollegoita jotka häipyivät himaan tasan klo neljä. Jotkin työpäivät venyivät 24-tunnin mittaisiksi.(muistan, että kerran kaverini soitti mulle puhelimella ollessani päivällä himassa nukkumassa. Mä menin unenpöpperössä vastaamaan ja puhuin ihan sekavia tyyliin: "aina kun tehdään töitä, ollaan Eiffel-tornissa" Kaveri hieman hämmentyi ja lopetti puhelun yksinpuheluani aikansa kuunneltuaan. No, tuosta on riittänyt hupia kyllä myöhemmin.)
Sain vissiin kaksi kuukautta ylitöistä vapaata. MUTTA mulla meni kolmisen vuotta toipua tuosta raatamisesta, ellei jopa enemmänkin. oonkohan vieläkään toipunut, on unihäiriöitä ja vaikka mitä.
Joten Nääs, älä polta itseäsi loppuun! Siitä toipuminen voi olla vaikeampaa kuin uskotkaan.
Vaikka toisaalta, nuorena jaksaa...
Just lopetin tältä yöltä Muëslin piirtämisen. Piirrän muuten ensin viimeisen sivun, sitten toiseksi viimeisen jne, ensimmäisen sivun teen viimeiseksi. Nyt on viimeinen sivu tehty lyijärillä, paitsi yksi auto.