Kirjoittaja Aihe: Suomessa julkaistut Hämähäkkimies-/Spider-Man-tarinat (ei spoilereita)  (Luettu 71457 kertaa)

Ephialtes ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 702
Tarinankerronta on aina jaettavissa lähes matemaattisesti ja myös 2000AD seuraa kaavoja.
Kaava itsessään ei tarkoita että on mielikuvitukseton, lattea, kädenlämpöinen.
Vaan että on rajallinen määrä peruskaavoja.
Niitä voi varioida lähes loputtomasti ja, pakollinen itsestäänselvyys, tehdä hyvin tai huonosti ja jopa keskinkertaisesti.

Itsekin hankin akateemisen kirjakaupan ja R-kioskin kautta Megazinea.
Oma suhde Hämähäkkimiehen julkaisuihin on osittain samanlainen kuin Reunalla. Mutta ei kaupallisuuden tai jatkuvan itseään toistavan juonen takia ( minä pidän Dreddistä ja Batmanista) vaan koska hämis ei ole minulle se isoin juttu edes Marvelin saralta.
Monet tuttavapiirissä mukaan lukien oma poikani siitä pitää. Käsittääkseni enemmän Ultimaten versio ja Miles Morales, mutta silti.

Syykin on selvä. Spider-Man, Hämähäkkimies on yhä jossain tavan kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla ja niin poispäin.
Kyllä, on elokuvia mutta myös niitä sarjakuvia.

oikoj

  • Jäsen
  • Viestejä: 112
Status Quo

Vahvat kaavat tälläkin bändillä vuosikymmenestä toiseen.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 702
Vahvat kaavat tälläkin bändillä vuosikymmenestä toiseen.

Komppaan. Joskus se" muuttumattomuus" on se juttu.
Musiikissa ja sarjakuvissa on yhdistäviä tekijöitä. Molemmat ruokkivat mieltä ja tekijöiden kohdalla on ne jotka tekevät joka kerta jotain ihan muuta ja ne joilla on oma selkeä juttunsa.
Jos siitä ei pidä se on" kulunut maneeri" tai " levystä toiseen samaa tauhkaa"
Mutta kuten sanottua, makuasia. Niistä ei voi kuin kiistellä.
Itse pidän AC/DCsta siinä kuin Edith Piafista ja aikuisten oikeasti inhoan beatlesia.
Eli siinä että joku ei pidä Hämähäkkimies juonista ja lehdestä on ok.
Niiden kerrontamekiniikka ja maailmanluonti ei ole sitten teille. Toivottavasti tarjolla on jotain mikä nappaa, siitäkin on kokemusta.

( Juuri tajusin että minulle Spider-Man Hämähäkkimies on kuten Star Trek: olen katsonut trekkiä paljon varsinkin koska oli pitkään " tätä skifviä on, ota tai jätä" minkä vuoksi on pitkälti jäänyt valikoiman monipuolistuttua)

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 10 417
Itse en ole koskaan osannut vetää linjaa kansallisuuden mukaan.
Toki brittiläinen on lähempänä suomalaista kuin amerikkalainen mutta sillä periaatteella kaikkien pitäisi digata ruotsalaista sarjakuvaa.
En minäkään. Tarkoitin brittiläinen sarjakuvakulttuuri, mikä olisi kyllä pitänyt tuosta kirjoituksesta aueta. Sille ei vain ole kätevää nimitystä kuten BD tai manga. Peterin kipuilu suhteessa hauraaksi oletettuun May-tätiin oli se minulle liiankin tutuksi tullut asia. Tietenkin yhtä aihetta ja ideaa voi varioida vaikka kuinka pitkään, mutta tämä teema ei nyt vaan mulle oikein nappaa. :) Myös vastustajien uudelleenkierrätys on supersankarisarjoissa viety äärimmilleen. Ne on AINA ne samat. Se on jotenkin amerikkalaisessa sarjakuvassa se juttu. Että vastustajan pitää olla aina vanha tuttu, vähän uudella twistillä, kenties. Myös Dreddissä on kierrätetty vihollisia ja sivuhahmoja, mutta mielestäni sitä on tehty paremmalla maulla ja perustellummin, säästeliäämmin. Makuasia tämäkin.

Eli siinä että joku ei pidä Hämähäkkimies juonista ja lehdestä on ok.
Niiden kerrontamekiniikka ja maailmanluonti ei ole sitten teille. Toivottavasti tarjolla on jotain mikä nappaa, siitäkin on kokemusta.
Kyllähän se totuus on että nykyisellään yhdessä Marvel lehdessä tapahtuu todella vähän mitään. Siis verrattuna suomalaiseen tai brittiläiseen sarjakuvaan. Mangaan verrattuna saattaa tapahtua hieman enemmän. Eikä tämä "tapahtumattomuus" koske vain tappeluiden tai tarinan etenemistä, vaan myös huumoria ja kaikkien uusien ideoiden esittämistä. Sarjakuvan kun voi tehdä elokuvallisesti (tai manga-tyyliin) herkutellen, viipyillen ja fiilistellen, tai sitten voi vyöryttää esiin hulvattomia ideoita toinen toisensa perään. Minusta sarjakuvan viehätys ei kyllä kärsi yhtään siitä jos kirjoittajalla piisaa ideoita.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 702
Internet keskusteluissa sävyt ja vivahteet usein jäävät rannalle ruikuttamaan. Eli suoraan ei välittynyt juuri sarjakuvakulttuuri, tosin samaa vikaa allekirjoittaneen ulostuloissa usein.
Itse olen oppinut ymmärtämään että sana " viipyilevä" tarkoittaa 999 kertaa tuhannesta vitun tylsää eikä suinkaan olevaisuutta pohdiskeleva ja joka hetkestä ja niiden ainutkertaisuudesta ammentavaa.
Siis jos hyvin käy.
On se usein tuhat kertaa tuhannestakin.

Eikä siinä auta sanoa että tämä on kriitikkojen ja kultturellien rakastama. Ei ole yhtään vähemmän paska.

Itse en pidä Peter Parker/Spider-Man hahmoa ihan noin yksioikoisena. Hahmoon on jo sisäänrakennettu hyviä ristiriitoja, voimien lisäksi epävarmuuksia ja riippuvuuksia.
Odottelen juuri mainitsemistasi syistä Marvelin Midnight Spider-Man sarjaa jossa on kaikki sama paitsi että tuodaan keho- ja muun kauhun lisäksi se Hämähäkki Hämähäkkimieheen.
Siinä että on enemmän ideoita ja enemmän käsikirjoittajia on tietty etunsa.
Se viehätys ei tosiaan kärsi.
Siksi olen itse koettanut lukea mahdollisimman paljon sarjakuvia ja kirjoja, mutta paitsi että on oppinut tietävänsä vähemmän kuin luuli myös sen että Sturgeonin laki (90% kaikesta on paskaa) tarkoittaa sitä että Sturgeon oli optimisti.

Yksi asia kyllä nyppii:
Sarjakuvan kun voi tehdä elokuvallisesti
Tiedän että tuskin sitä tarkoitat mutta tämä " elokuvallinen" >"sarjakuvamainen" sanojen käytön vakiintuminen on syöpä.
Koska siinä on aina tuo asetelma, etabiloitu auktoriteetin asemasta alaspäin. Tiedän, tiedän: suomalaiset ja heidän itsetuntonsa mutta voi nyt.....

Vuodatus jopa liittyy aiheeseen ja on osasyy miksi osa pitää Spider-Man hahmosta ja osa ei. Lähempänä altavastaajaa voimistaan huolimatta. Enemmän Aku Ankka kuin Mikki Hiiri. Seurustellut useamman huippumallin tasoisen naisen kanssa mutta sotkee asiansa, joskus supersankaroinnin joskus tätinsä takia tai sitten sotkeentuu suhteissaan. Ja sitten on työt ja opinnot siinä sivussa.
Siinä mielessä kyseessä on paljon suomalaisempi hahmo. Myös tietyssä periksiantamattomuudessaan.
Joo fraasien " suuri voima tuo suuren vastuun" ja " asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat" välillä on aste-eroja mutta vähemmän kuin monessa muussa.