Suomessa julkaistut Hämähäkkimies-/Spider-Man-tarinat (ei spoilereita)

[Curtvile]

Tarinankerronta on aina jaettavissa lähes matemaattisesti ja myös 2000AD seuraa kaavoja.
Kaava itsessään ei tarkoita että on mielikuvitukseton, lattea, kädenlämpöinen.
Vaan että on rajallinen määrä peruskaavoja.
Niitä voi varioida lähes loputtomasti ja, pakollinen itsestäänselvyys, tehdä hyvin tai huonosti ja jopa keskinkertaisesti.

Itsekin hankin akateemisen kirjakaupan ja R-kioskin kautta Megazinea.
Oma suhde Hämähäkkimiehen julkaisuihin on osittain samanlainen kuin Reunalla. Mutta ei kaupallisuuden tai jatkuvan itseään toistavan juonen takia ( minä pidän Dreddistä ja Batmanista) vaan koska hämis ei ole minulle se isoin juttu edes Marvelin saralta.
Monet tuttavapiirissä mukaan lukien oma poikani siitä pitää. Käsittääkseni enemmän Ultimaten versio ja Miles Morales, mutta silti.

Syykin on selvä. Spider-Man, Hämähäkkimies on yhä jossain tavan kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla ja niin poispäin.
Kyllä, on elokuvia mutta myös niitä sarjakuvia.

[oikoj]

Status Quo

Vahvat kaavat tälläkin bändillä vuosikymmenestä toiseen.

[Curtvile]

Vahvat kaavat tälläkin bändillä vuosikymmenestä toiseen.

Komppaan. Joskus se" muuttumattomuus" on se juttu.
Musiikissa ja sarjakuvissa on yhdistäviä tekijöitä. Molemmat ruokkivat mieltä ja tekijöiden kohdalla on ne jotka tekevät joka kerta jotain ihan muuta ja ne joilla on oma selkeä juttunsa.
Jos siitä ei pidä se on" kulunut maneeri" tai " levystä toiseen samaa tauhkaa"
Mutta kuten sanottua, makuasia. Niistä ei voi kuin kiistellä.
Itse pidän AC/DCsta siinä kuin Edith Piafista ja aikuisten oikeasti inhoan beatlesia.
Eli siinä että joku ei pidä Hämähäkkimies juonista ja lehdestä on ok.
Niiden kerrontamekiniikka ja maailmanluonti ei ole sitten teille. Toivottavasti tarjolla on jotain mikä nappaa, siitäkin on kokemusta.

( Juuri tajusin että minulle Spider-Man Hämähäkkimies on kuten Star Trek: olen katsonut trekkiä paljon varsinkin koska oli pitkään " tätä skifviä on, ota tai jätä" minkä vuoksi on pitkälti jäänyt valikoiman monipuolistuttua)

[Reima Mäkinen]

Itse en ole koskaan osannut vetää linjaa kansallisuuden mukaan.
Toki brittiläinen on lähempänä suomalaista kuin amerikkalainen mutta sillä periaatteella kaikkien pitäisi digata ruotsalaista sarjakuvaa.

En minäkään. Tarkoitin brittiläinen sarjakuvakulttuuri, mikä olisi kyllä pitänyt tuosta kirjoituksesta aueta. Sille ei vain ole kätevää nimitystä kuten BD tai manga. Peterin kipuilu suhteessa hauraaksi oletettuun May-tätiin oli se minulle liiankin tutuksi tullut asia. Tietenkin yhtä aihetta ja ideaa voi varioida vaikka kuinka pitkään, mutta tämä teema ei nyt vaan mulle oikein nappaa. Myös vastustajien uudelleenkierrätys on supersankarisarjoissa viety äärimmilleen. Ne on AINA ne samat. Se on jotenkin amerikkalaisessa sarjakuvassa se juttu. Että vastustajan pitää olla aina vanha tuttu, vähän uudella twistillä, kenties. Myös Dreddissä on kierrätetty vihollisia ja sivuhahmoja, mutta mielestäni sitä on tehty paremmalla maulla ja perustellummin, säästeliäämmin. Makuasia tämäkin.

Eli siinä että joku ei pidä Hämähäkkimies juonista ja lehdestä on ok.
Niiden kerrontamekiniikka ja maailmanluonti ei ole sitten teille. Toivottavasti tarjolla on jotain mikä nappaa, siitäkin on kokemusta.

Kyllähän se totuus on että nykyisellään yhdessä Marvel lehdessä tapahtuu todella vähän mitään. Siis verrattuna suomalaiseen tai brittiläiseen sarjakuvaan. Mangaan verrattuna saattaa tapahtua hieman enemmän. Eikä tämä "tapahtumattomuus" koske vain tappeluiden tai tarinan etenemistä, vaan myös huumoria ja kaikkien uusien ideoiden esittämistä. Sarjakuvan kun voi tehdä elokuvallisesti (tai manga-tyyliin) herkutellen, viipyillen ja fiilistellen, tai sitten voi vyöryttää esiin hulvattomia ideoita toinen toisensa perään. Minusta sarjakuvan viehätys ei kyllä kärsi yhtään siitä jos kirjoittajalla piisaa ideoita.