Oma näkökulmani tuohon manga-hommaan on se, että kyllä se vaikuttaa hyvin vahvasti japanilaisten tapaan hahmottaa ympäristöään. En sano, että se on hyvää tahi huonoa, mutta kuvituksenopettajilla on monesti ongelma piiskata nuo perinteiset tyylit irti opiskelijoiden selkärangasta. Kun jo lapsesta asti on nähnyt asioiden esitettävän tietyllä tavalla, on siitä hankala päästä eroon. Japanilaisesta sarjakuvasta massiivinen osa on piirretty sillä stereotyyppisellä, selvästi tunnistettavalla tavalla. On toki niitäkin, jotka pyrkivät piirtämään länsimaisemmin, mutta silti niistäkin on selvästi nähtävissä nuo perinteiset skeemat.
Jounille (ja toki kaikille muillekin) suosittelen ehdottomasti vaikka kansalaisopiston elävän mallin kursseja, jos ei taidekoulussa satu olemaan. Sen parempaa lähestymistapaa oikeaoppisen anatomian hallintaan ei ole. Unohtakaa hetkeksi valokuvat ja anatomian kirjat. Niillä voi sitten myöhemmin täydentää ja hahmottaa jo tietämäänsä, mutta elävän mallin piirustus on ylittämätön harjoitus. Siellä oppii katsomaan ja näkemään, sekä etenkin piirtämään erilaisia, normaaleja ihmisvartaloita.
Se minua on aina kiusannut, kuinka moni nuori lahjakas piirtäjä päättää jo nyrkillätapettavana, että tässä on minun tyylini. Ei anneta itselle aikaa kokeilla ja oppia uusia asioita. Katsotaan vain maailmaa tunnelin läpi, jo valmiina paikoilleen jämähtäneenä. Minusta olisi paras antaa sen tyylin tulla ajallaan, sitten kun tietynlainen tekotapa useiden muiden kokeiltujen joukosta alkaa vaikuttaa kaikkein mielekkäimmältä, haastavimmalta ja moniulotteisemmalta.
