Vartijat (Watchmen)

[Lättä]

Olipa muuten hyvä kirja, vaikkakin pitkä. Ei kannata alkaa lukea ulkona, tulee auringonpistos. Pidin enemmän alusta kuin lopusta, vaikkakin loppuratkaisu toimi ihan hyvin. Kertoisin tarkemmin, mikä lopussa oli pielessä, mutten osaa tehdä spoilereita.

Päätän tämän tyhjänpäiväisen viestin näihin sanoihin: Huonointa Vartijoissa on kansi. Eikä sekään ole huono, kun tajuaa, mitä se esittää. Ainakin luulen, että tajuan. Senkin selitän, kun olen oppinut spoilerien käytön.

[Kapteeni Kenguru]

Kertoisin tarkemmin, mikä lopussa oli pielessä, mutten osaa tehdä spoilereita.

Helppoa kuin heinänteko:
Kirjoita [ spoiler ] sitten tähän se teksti jonka haluat varustaa spoilerilla ja lopuksi [ /spoiler ]

Muista jättää kaikki välilyönnit pois (paitsi tietysti siitä spoilattavasta tekstistä taisenäyttäätältäeikäsitäolemukavalukea).
Kun treenaat vähän aikaa niin [spoiler] eiköhän se siitä [/spoiler]

[Jarkko Sikiö]

Huonointa Vartijoissa on kansi. Eikä sekään ole huono, kun tajuaa, mitä se esittää. Ainakin luulen, että tajuan.

Harvempi tuota kai hahmottaa etukäteen. Jälkikäteen sitä ei kai väärin voi ymmärtää. Ja tarvitaanko todellakin spoilereita, jos keskustellaan koko teoksen ensimmäisestä sivusta?

[Lättä]

Niin no kiitos. Ensiksi siitä kannesta.
Tämän voisi jättää spoilerin ulkopuolelle, ei muuta varmaan kenenkään lukunautintoa, jos ei tätä ole vielä lukenut...
[spoiler] Luulin aluksi, että kannessa oli kuva siitä Koomikon hymynaamasta. Veri ei kuitenkaan näyttänyt vereltä, joten olen päätynyt siihen lopputulokseen, että se punainen mössö on hilloa, jota viimeisen sivun journalistipoju on laittanut hampurilaiseensa. Ei veri voi kiiltää noin. Hilloa sen on oltava. Hilloa hampurilaisessa. Muussa tapauksessa kansi on huono. Tavallaan. Ei, hyvä se on silti - liittyy koko tarinassa usein toistuvaan motiiviin. En vain tiedä, onko sillä smileyllä mitään syvempää merkitystä.[/spoiler]
Ja perään toinen:
[spoiler] Lopun pilasi se seikka, että joitakin kirjailijoita sun muita oli kaapattu. Se oli turhaa. Ozymandias "maailman kuuluisimpana" olisi varmasti osannut itse kehitellä jotain tuontyyppistä. Sen lisäksi koko "muukalaiset hyökkäävät, yhdistetään voimamme" on klisee. En vain tiedä, onko tämä ensimmäinen teos, jossa sitä on käytetty, koko ideaa. Jos on, silloin koko teos onkin vain entistä parempi. Ja voi olla, etten näe teosta tarpeeksi monitasoisesti ikäni ja maailmantuntemukseni takia. Käsittääkseni tarinassa Rorschach tavallaan voitti. Perinteiset sankarit, jotka taistelevat rikollisuutta vastaan yksittäisiä rosvoja kukistamalla, voittivat. Sen käsityksen saan viimeisestä ruudusta. Rorschach taisi ennustaa tuon, vai?[/spoiler]


Ohhoh, tulipa pitkiä.

Harvempi tuota kai hahmottaa etukäteen. Jälkikäteen sitä ei kai väärin voi ymmärtää. Ja tarvitaanko todellakin spoilereita, jos keskustellaan koko teoksen ensimmäisestä sivusta?

Ei, mutta käytän kuitenkin. Selittäkää se sitten minulle.

[Doc Lomapäivä]

Hampurilaisessa tosiaan on harvemmin hilloa, mutta ketsuppia senkin edestä. Tahriintunut smiley on teoksen kokoava visuaalinen teema, se loppuu ja alkaa samaan aiheeseen. Sillä ei ole väliä kumpi smiley se on. Paljon merkittävämpi visuaalinen teema kannessa on Tuomiopäivän kello. Sekä Tuomionpäivän kello että Marsin Argyre Planitiassa sijaitseva "happy face crater" ovat oikeasti olemassa.

Vartijoissa suurimman vaikutuksen tekeekin visuaalisten teemojen määrä (tai niiden vuoropuhelu tekstin kanssa). Kuinka moni kotimainen tekijä on lisännyt teokseensa visuaalisia teemoja, häh?

[K.Huitula]

Albumini Puunukke (2002) sisältää erittäin paljon visuaalisia teemoja. Ja niitä ei varsinaisesti ole "lisätty", vaan ne ovat tärkeä osa juonenkuljetusta joka nimenomaan perustuu tässä tapauksessa visuaalisuuteen. Tuo albumi kyllä olikin varsinainen laboratoriotutkimustyö käsikirjoituksellisen rakenteen ym. suhteen.

Olen Docin kanssa kyllä aivan samaa mieltä että sarjakuvan piirissä käytetään hirveän vähän dramaturgisia keinoja jotka ovat esim. elokuvakerronnassa aivan peruskamaa. (Moorehan on tietysti kansainvälisellä tasolla aivan omaa luokkaansa näissä asioissa..) Mutta erittäin monet sarjakuvantekijät eivät vaikuta toisaalta tietävän edes käsikirjoittamisen perusasioista hölkäsen pöläystä.
On kaksi aivan eri asiaa kirjoittaa tietämättä perusasioista yhtään mitään, kuin opetetella teoriaa ja sen jälkeen unohtaa tekniikka ja kirjoittaa niin että se teoria on alitajunnassa. Mikäli joku nyt inttäisi että tekniikka ja teoria tappaa kaiken luovuuden. BS.

[Doc Lomapäivä]

Albumini Puunukke (2002) sisältää erittäin paljon visuaalisia teemoja. Ja niitä ei varsinaisesti ole "lisätty", vaan ne ovat tärkeä osa juonenkuljetusta joka nimenomaan perustuu tässä tapauksessa visuaalisuuteen.

Puunukke on todellinen symbolismin tykitys. Siinä visuaaliset teemat perustuvat muotoihin ja sävyihin, joilla leikittely on suomalaisittain aika harvinaista. Vartijat-tyylisiä toistuvia symboliesineitä ei Puunukessakaan ole (paitsi jos veitsi lasketaan sellaiseksi). Vähän niin kuin näin: Tuomiopäivän kello -> mikä tahansa kello/viisarit -> viisarit muodostavat V:n niin kuin Veidt (Veidt yhtä kuin maailmanloppu -> Tuomiopäivän kello).

Ja kyllähän alppariin yhden toistuvan visuaalisen teeman rakentaa, mutta kun Vartijat on niitä pullollaan: nostalgia, aika ja muisti, Aleksanteri suuri ja Gordionin solmu, tuli/valo, lasi ja peilit, kaksinapaisuus/kahtiajakoisuus jne jne. Ja kaikki toistuu kuvissa, tekstissä ja teemoissa. Siinä on lapsi sormi suussa kun alkaa oikeasti miettiä miten Moore on jutun kirjoittanut.

[VesaK]

Siinä on lapsi sormi suussa kun alkaa oikeasti miettiä miten Moore on jutun kirjoittanut.

Tukevasti päissään?

Jaa, tuleepa mieleen vielä Timppa Mäkelän Emil ja Sofi -siinä ei ole käytetty yhtä maailmojasyleileviä kuvasymboleja kuin Rannekelloihmisissä, mutta kuvallista loistoa ja visuaalisesti sulavaa kerrontaa kumminkin.

[Marsumestari]

Ja perään toinen:
[spoiler] Lopun pilasi se seikka, että joitakin kirjailijoita sun muita oli kaapattu. Se oli turhaa. Ozymandias "maailman kuuluisimpana" olisi varmasti osannut itse kehitellä jotain tuontyyppistä. Sen lisäksi koko "muukalaiset hyökkäävät, yhdistetään voimamme" on klisee. En vain tiedä, onko tämä ensimmäinen teos, jossa sitä on käytetty, koko ideaa. Jos on, silloin koko teos onkin vain entistä parempi. Ja voi olla, etten näe teosta tarpeeksi monitasoisesti ikäni ja maailmantuntemukseni takia. Käsittääkseni tarinassa Rorschach tavallaan voitti. Perinteiset sankarit, jotka taistelevat rikollisuutta vastaan yksittäisiä rosvoja kukistamalla, voittivat. Sen käsityksen saan viimeisestä ruudusta. Rorschach taisi ennustaa tuon, vai?[/spoiler]

Super Dimension Fortress Macross. Tosin, ennen Maan YK-valtiota käytiin sota YK:n armeijan ja anti-YK-joukkojen välillä.

[Rami Rautkorpi]

Ja perään toinen:
[spoiler] Lopun pilasi se seikka, että joitakin kirjailijoita sun muita oli kaapattu. Se oli turhaa. Ozymandias "maailman kuuluisimpana" olisi varmasti osannut itse kehitellä jotain tuontyyppistä. Sen lisäksi koko "muukalaiset hyökkäävät, yhdistetään voimamme" on klisee. En vain tiedä, onko tämä ensimmäinen teos, jossa sitä on käytetty, koko ideaa. Jos on, silloin koko teos onkin vain entistä parempi.[/spoiler]

Se Äärirajoilla-sarjan jakso "Pelon arkkitehdit", joka tulee TV:stä viimeisen luvun sivulla 28.

[KultaVuori]

Vartijoissa suurimman vaikutuksen tekeekin visuaalisten teemojen määrä (tai niiden vuoropuhelu tekstin kanssa). Kuinka moni kotimainen tekijä on lisännyt teokseensa visuaalisia teemoja, häh?

Voitko täsmentää mitä tarkoitat visuaalisilla teemoilla sarjakuvassa ? En tiedä onko tämä se mitä haet takaa, mutta minulle tuli mieleen, että jos jotain tiettyä symbolia käyttää allegoriana niin ainakin Viivin ja Wagnerin sika miehenä on aika selvä monelle. Ja siis edellämainitussa aika paljolti syntyy jännitettä, toimintaa yms. juuri tuohon rinnastukseen pohjautuen. Sitten taasen hahmojen ympäristöstä nähtävää (luettavaa) symboliikkaa oli muistaakseni Sami Hynnisen tuotannossa, ainakin Maagisessa matkassa.

[Doc Lomapäivä]

Voitko täsmentää mitä tarkoitat visuaalisilla teemoilla sarjakuvassa?
 --
jos jotain tiettyä symbolia käyttää allegoriana niin ainakin Viivin ja Wagnerin sika miehenä on aika selvä monelle.
 --
Sitten taasen hahmojen ympäristöstä nähtävää (luettavaa) symboliikkaa oli muistaakseni Sami Hynnisen tuotannossa, ainakin Maagisessa matkassa.

Wagner ei ole sikamaisen miehen symboli vaan sika, näin sanoo Juba. Hynnisen tuotannossa voi symboliikkaa tosiaan ollakin, pitäis lukea Maaginen matka uudestaan, en muista siitä mitään.

Se mitä tarkoitan visuaalisella symbolilla menee taas elokuvakäsikirjoittamisen termeihin. Visuaalinen symboli on toistuva elementti joka syventää henkilöitä, juonta tms. tai kertoo rinnakkaisen juonen päätarinan rinnalla (kuten Watchmenissä nostalgia ja Nostalgia hajuvesipullot, joka taas yhdistyy mm. lasi- ja peilisymboleihin).

Moore kasaa teoksiinsa paljon erilaisia teemaan liittyviä symboleja. V niin kuin Verikostossa on monenlaista V:hen liittyvää (Beethovenin viides, Victorian asema). Helvetistä on tässä suhteessa Watchmeniäkin kehittyneempi teos koska symboliikka on taustalla eikä hyppää niin räikeästi silmille.

Leffoissa käytetään paljon toistuvaa värisymboliikkaa. Samaan teemaan liittyvät kohtaukset on kuvattu tietyllä suotimella tai tietyn väriset esineet toistuvat tietyissä tilanteissa. Bryan Talbotin Tuhman rotan tarinassa hyväksikäytön symboliväri on punainen.

[K.Huitula]

Leffojen värisymboliikasta en ehkä vetäisi ihan niin yleispäteviä linjauksia.. Monelle ohjaajalle tuhtien filtterien käyttö on ihan tyylikysymys, vailla sen syvempää symboliikkaa (esimerkinä nämä monet nykyiset TV-rikossarjatkin joissa filtterit on jäänyt vahingossa päälle ihan kaikkiin otoksiin..).
Ja elokuvassahan värinmäärittely on jo ihan pakollinen perusjuttu jolla selkiytetään kokonaisuutta ja rakennetta, esim. sävyttämällä eri miljööt toisistaan poikkeaviksi.
Symboliikkaa ja merkityksiähän voi tietysti löytää ihan mistä tahansa kuinka paljon tahansa, niinhän tekee mm. uskovaiset hihhulit tai tärkeilevät elokuvakriitikot. Kun esim. Lynch tolkuttaa että tekee elokuvat ihan intuition pohjalta ja yrittää lähinnä löytää oikean tunnelman (ymmärtämättä itsekään kaikkia merkityksiä), niin eikös kriitikot jaksa silti tivata sitä yksiselitteistä tulkintaa kaiken "symboliikan"takana..

[Lurker]

<snip>(esimerkinä nämä monet nykyiset TV-rikossarjatkin joissa filtterit on jäänyt vahingossa päälle ihan kaikkiin otoksiin..).
<snip>

CSI Miami!

[refu]

Niin no kiitos. Ensiksi siitä kannesta.
Tämän voisi jättää spoilerin ulkopuolelle, ei muuta varmaan kenenkään lukunautintoa, jos ei tätä ole vielä lukenut...
[spoiler] Luulin aluksi, että kannessa oli kuva siitä Koomikon hymynaamasta. Veri ei kuitenkaan näyttänyt vereltä, joten olen päätynyt siihen lopputulokseen, että se punainen mössö on hilloa, jota viimeisen sivun journalistipoju on laittanut hampurilaiseensa. Ei veri voi kiiltää noin. Hilloa sen on oltava. Hilloa hampurilaisessa. Muussa tapauksessa kansi on huono. Tavallaan. Ei, hyvä se on silti - liittyy koko tarinassa usein toistuvaan motiiviin. En vain tiedä, onko sillä smileyllä mitään syvempää merkitystä.[/spoiler]

Tuskinpa laitan tätä spoileriin.
Pitää huomata, että ensimmäisen luvun kannessa on kuva Koomikon hymynaamasta, jossa on verta, joka kiiltää.