Toisaalta 300:n osalta ainakaan leffassa ei kai juoni pelaa kovin isoa roolia, ja visuaalisesti molemmat tykittävät omilla ehdoillaan.
Sarjakuva ja elokuva ovat aika lailla tasapainossa siinä, mitä kerrotaan ja miten. Kuvankäyttö ei ole niin tiiviisti Millerissä tai sarjakuvan kontrastisävytyksissä kiinni kuin Sin Cityssä, mutta keskeiset "pysäytyskuvat" ja liikkumaan laitetut asetelmat ovat kyllä paikoillaan. Sarvikuonon hyökkäys on uusi, jykevä yksittäiskohtaus. Samoin "käsikranaatit".
Musiikki on muhkeaa.
Juonta on mehustettu mielestäni varsin tyylikkäästi, varsinkin kun ei mennä 60-luvun leffaversion (Millerin inspiraation) sepitelmiin asti (esim. vastahyökkäys Kserkseen leiriin).
Juoni pelaa todella isoa roolia, mutta sarjakuvan ja aiemman leffan pohjalta se on niin tuttu, että voi kiinnittää moneen muuhun asiaan huomiota.
Kyllä sitä on hianoo kattella ISOLLA kankaalla ja melkein huutaa Spartaa äijien kanssa.