Keskustelua Kuti-tabloidista

[roju]

Niin, no sanokaa nyt jotain. Myö täällä Neljännellä Linjalla mietitään että mitä ekasta numerosta on tykätty.

PS. Tommi käski kirjottaa.

[W]

Minä en ole ehtinyt lukea, kuten mitään muutakaan festareista nappaamaani.

[Mikko A]

Tabloidi minusta ehkä huonoin formaatti sarjakuvalle. Kehno paperi, liian isot sivut. Myös värit voisi hylätä ainakin sisäsivuilta heti kättelyssä. Pääosin raivostuttavan kirjavaa mössöä. Itse sarjakuvista löytyy muutamat hyvätkin jutut.
Etenkin Juksu Pepe Täräyttää !

EDIT: niin, tämähän oli ilmainen, eli sen suhteen ei edes tarvitsisi valittaa sisällöstä mitään, kun kaikki on plussa
Mutta mielestäni A4, B5 tai A5 toimisi paljon paremmin sarjakuvalehden kokona ja sellaisella paperilla joka kestää aikaa.

[Timo Ronkainen]

Tabloidi voisi olla hyväkin formaatti sarjakuvalle, jos sitä osattaisiin käyttää hyvin. Sivun 6 sarjakuva käytti muotoa hyödykseen mainiosti, kuka vaan tekijä oli, kun tekijätiedot olivat epäselvät. Kakkossivulla oli psykedeelinen tekijälista ilman sivunumeroita. Harmittavan hajanainen ja repaleinen kokonaisuus oli tämä ykkönen. Kansikuva.. tuommoista teki Victor Moscoso jo 40 vuotta sitten. Latva-Nikkola, Sihvonen, Rapi ja sivun 6 tekijä olivat parhaimmistoa. Jeffrey Brownin pitäisi olla hyvä, mutta nuo neljä pätkää ei tuntunu miltään. Keskiaukeama kuin puhelinkeskustelun aikana piirrettyä sälää.
Tämä nyt kuulosti liiankin negatiiviselta ja kriittiseltä. Ihan kelpo ykkönen, jossa parantamisen varaa - ja olihan tämä sentään ilmainen (mikä on nykyaikana ihme)ja värillinen!
Iso pienlehti. Kaipaisin vähän isompia kokonaisuuksia (sivu, kaksi ainakin) mieluummin, kuin aukeamittain pikkusälää. Kun nyt kerran sitä tilaakin olisi käyttää. Jatkoa toivotaan!

Timo

[Rmäki]

Upean näköinen esine tämä Kuti! Hienot värit ja pääosin hulvatonta mainiutta oli myös kuvitus. Jutuista pisteet veivät kotiin tuttuun tapaan Jarno ja potin posauttanut Aapo. Kunnioitettava suoritus kaiken kaikkiaan, vaikka osa stooreista ei mulle geriatrikolle auennutkaan. Haen kävelykeppini ja laitan hampaat lasiin.

[Reima Mäkinen]

Kasi Glömpin tyylinen tää. Kansi ei houkuttele lukemaan, mut oliko tarkoituskaan? Pyntsi kiilaa kärkeen. Varsinkin kun tuntee vähän taustaa ni juttu on sillee vaikuttavin. Pidin myös muiden kavereiden kuten Jarnon, Karin, Aapon ja Beman (ehkä ne sarjat oli Beman?) jutuista. Melki kaikissa noissa olikin näköjään erotiikkaa eli aikas porno maku mulla, kai. Aapo tekee tasaisimman hyvää. Pidempien juttujen ohella myös Jarnon stripit toimii. Helkkarin eläväinen hahmo se Juksu Pepe, ollakseen piirretty.

Lukemista oli paljon. Tuon kärkiporukan lisäksi monta sellaista keski-hyvää juttua, mutta myös useita sellaisia joita en jaksanut lukea loppuun (esim. jotkut Tommin? tajunanvirrat ja muutamat joiden tekijää en tunnista).
Naiset ei nyt röyhineet mutta eivät jääneet kyllä kaikkein heikoimmiksikaan.
Kaupan päälle vielä mukana on pari hutia niinku asiaan kuuluu. Että ei paskempi Kuti.

[VesaK]

Hassu on, suorastaan kiero lehti. Ei suositella punavihersokeille  tosikoille. Kutikuti -työhuoneella lienee varsin erikoiset vibat ilmassa. Uuskummaa sarjakuvaa. Nam.

[Timo Ronkainen]

Läkkä ääreen!! Eli ..........................
EDIT: öööh... Jalojuomat tässä puhuvat enkä keksi mitä mahdollisesti tarkoitin - en muista.  Sori....

Timo

[roju]

Läkkä ääreen!! Eli ..........................


.................




Kuolkaaa siat!!!

Ohh. Sepäs oli hämmentävä kommentti.

[Ossi Hiekkala]

Ohh. Sepäs oli hämmentävä kommentti.

Tuon voinee ymmärtää vain sillä, että Turun sarjakuvaseuran tapaaminen oli ilmeisemmin aiemmin illasta ja maalausnesteitä on tullut maisteltua.

[Curtvile]

Läkkä ääreen!! Eli ..........................


.................




Kuolkaaa siat!!!

niin siis vaikka Ossi nasevasti asian ilmaisi veikkaan että tämä oli Timon tapa tiivistää tapaamisessa käymänsä kahdenkymmennen minuutin arvio ja hiukan kritiikkikin siitä kuinka kotimaisesta sarjakuvasta uupuu draama kerronnallisena lajina.

siis draama ei omaelämänkerrallisuus tai arkifantasiointi.
Vannomaan on paha mennä, että ymmärsinkö aivan oikein.

[Veli Loponen]

Minä en oikein taida olla tämän kohdeyleisöä. Muutama juttu oli ihan hyvä ja luettava, mutta yleinen sekavuus oli pitkää miinusta. Tätähän kuitenkin on jaossa käsittääkseni baareissa, joten mahdollisesti tarpeeksi päissään ollessa tämä saattaa olla kovinkin iskevää kamaa. Värit kun antavat sen kuvan, että tästä voisi tulla hieno 3d-teos, jos vaan olisi oikeanlaiset lasit. Mutta kuten sanoin, en taida olla kohdeyleisöä.
Mutta tykkäsin silti muutamasta jutusta. Se Brownin sivu oli ehdoton suosikkini, eräänlainen suojasatama myrskyävän värimeren keskellä.

[Timo Ronkainen]

Timon tapa tiivistää tapaamisessa käymänsä kahdenkymmennen minuutin arvio ja hiukan kritiikkikin siitä kuinka kotimaisesta sarjakuvasta uupuu draama kerronnallisena lajina.
siis draama ei omaelämänkerrallisuus tai arkifantasiointi.
Vannomaan on paha mennä, että ymmärsinkö aivan oikein.

Saatat olla oikeassa. En siis millään muista mitä tuon typerän tekstini oli tarkoitus tarkoittaa. 
Sori.

Timo

[roju]

kotimaisesta sarjakuvasta uupuu draama kerronnallisena lajina.

siis draama ei omaelämänkerrallisuus tai arkifantasiointi.

Totta kyllä. Ja Kuti ei paikkaa sitä aukkoa, vaan jotain muuta. 

[roju]

Kommentin kommenttia:

Timo: se sivun 6 tekijä on entinen turkulainen, nykyinen kutilainen Sami Aho.

Tabloidista innostuttiin, kun niiden painaminen on niin halpaa. Ilmaisjakelussa ja halpuudessa (paperi ym.) viehättää (itseäni) ajatus kertakäyttöisyydestä. Kun nuo on vielä jaossa pääosin kapakoissa.

"Yhdistävä" visuaalinen tekijä Kutissa on nuo 100% cmyk-värit, ilo silmälle... CMYK my TIFF! Tuo Velin 3D-idea oli kyllä mainio!

En tiedä muista kutilaisista mutta joskus 2000-luvun alussa näkemäni ilmaiset rhodeislandilaiset Paper Rodeo-tabloidit ihastuttivat. Tekijät olivat pääosin Providencen taidekoululaisia, tunnetaan myös Fort Thunder-ryhmänä. Tekivät musiikkia, taidetta, sarjakuvia, piirroksia, lehtiä, albbuja...

Ja houkuttivat kokeilemaan itsekin jotain samantyyppistä. No, eihän semmoisia yksin voi (tai siis voi mutta mua ei kiinnosta) mutta porukalla tärähtää. Pidän myös sellaisesta derniercriläisestä ajatuksesta Tö Taiteilijan egon hävittämisestä. (Kutissa asia lienee hoidossa,tekijät eivät edes signeeranneet juttujaan )Ja "teosten" hinnan pitämisestä saavutettavana. Siinä ohessa voi tietty tehdä perinteisempääkin jööttiä ja elannoksi täytyykin. Eri tekemisen muodot tukevat toisiaan. Kokeellisuus, irrottelu ruokkii elantotekemistä ja toivottavasti lykkää pystyynkuolemista ja kyllästymistä vähän tuonnemmaksi. Nyt puhun siis omasta puolestani enkä minään virallisena Kutiäänenä.