Sain teoksen synttärilahjaksi. Lukukokemus on vielä kesken, mutta en nyt toistaiseksi ole hihkunut riemusta. Onhan se sarjallisempi kuin joku Ronkoteus, mutta kyllä tuossa romaanista-sarjakuvaksi-tekniikassa edelleen tuntuu ongelmia olevan. Ainakin omaan makuuni tuo tekstin massiivinen määrä käy puuduttavaksi. Ei siinä mitään, jos välillä paasataan, Mooren Helvetistä-teoksen monikymmensivuinen paasaus suomenkielisen painoksen ensmmäisen kirjan lopussa jaksaa edelleen hymyilyttää, mutta sen jaksoi lukea, sillä kirjan painotuksissa oli sentään vaihtelua. Tämä on ollut -toistaiseksi- melko tasaista papatusta.
Graafikoille ei voi suositella
voi alkaa ahistaa ...tai kannattaa ainakin selata enste.
Joo, voi alkaa vaikkei olisikaan graafikko. Isot pisteet siirtymisestä puhtaasti mustavalkoiseen ilmaisuun, mies on sen verran lahjakas piirtäjä että ne harmaasävy-söhellykset vain halvensivat jälkeä.
Mutta jumankekka kun osa kuvista näyttää todella huonosti pakatuilta jpg:iltä... tai siltä että Lukkarinen on ensin piirtänyt joukon erillisiä kuvia, skannannut satunnaisessa koossa ja sen jälkeen vienyt ne fotarissa samalle alustalle ja venytellyt niitä mielensä mukaan niin useaan otteeseen, että viivat ovat pelkkää suttua. Kun viivojen ympärillä on sitten tuollainen harmaa harso, on alueita kiva värittää mustaksi paint bucketilla, jolloin koneella väritetyt alueet erottaa mainiosti koska niiden ja alkuperäisen tussiviivan väliin jää tuollaisia harmaita rajoja. Ja mitä tuon resoluution pomppiminenkin alkuperäisissä skannauksissa on olevinaan?? Sama harmaa harso on myös puhekuplien ympärille. Ja fonttikin oli kovin halpa...
Ääh, olisi ollut niin kiva sanoa paljon hyvä tästä teoksesta, kun lahjakas mies on jo saanut täällä niin paljon kritiikkiä osakseen. Mutta hitto soikoon, sentään WSOY, luulisi nyt että niillä on vähän laaduntarkkailua tuossa painojäljessä

Mutta pitää tietysti lukea loppuun ennenkuin voi sanoa mitään syvällisemmin.