Tjaah... väittäisin kuitenkin että hyvin suuri osa ihmisistä ei koskaan saa tehdä työkseen mitä oikeasti haluaisi...
Ja osa ihmisistä ei edes haluaisi tehdä työtä elääkseen. Mutta näin se vain menee, elämä. Antakaa kun minäkin kerron:
18-vuotiaana menin kesätöihin talkkariksi. Samalla ennätin käydä Taikkarin ja Mainosgraafikoiden koulun pääsykokeissa (en päässyt, joten meninkin sitten kesän jälkeen oikeisiin töihin kirjapainoon. Mutta siitä kesäduunistahan mun piti kertoa).
Työhönottohaastattelussa harmaapukuisen kiinteistöesimiehen toimistossa vastailin kohteliaasti kysymyksiin, joilla ilmeisesti kartoitettiin pätevyyttäni tulevassa toimessani. Kysyttiin myös harrastuksia. Sanoin, että piirrän sarjakuvia, ja ajattelin tulevaisuudessa jotenkin kuvallisen viestinnän puolelle muutenkin suuntautua, jne, jne...
Koulutetun diplomi-insinöörin silmissä väikähti silloin pieni kiilto, ja kertoi tuo itsekin kuvien tekemistä harrastaneensa, mutta sitten kumminkin päättäneensä lähteä opiskelemaan siellä teknillisellä puolella ja saada jonkin "oikean", "varmemman" työn. Niin se oli sitten oikeastaan se harrastuskin jäänyt sivummalle.
Minä päätin silloin, että tuota ei sitten tapahdu minulle.
Toivon, että Friberg, joka tässä vaiheessa oletettavasti viettää ansaittuja eläkepäiviä (tai ainakin ruksii jo päiviä allakasta eläkeikään tähdäten), on löytänyt maalilaatikkonsa uudestaan. Ja tekee kuvia edes harrastuksena. Hänen eläkkeensä on taatusti isompi kuin minun palkkani.