Ja sitten on sellainenkin juttu kuin sisällön vaikeus tai helppous. Hans teki itse joukon tyylikkäimpiä ja hiotuimpia sarjakuvasivuja mitä Suomessa ikinä on tehty. Mutta kun tunnelma haihtui, mitä jäi jäljelle? Muistatteko kukaan yhtään niiden tarinoiden juonista (jossain oli viktoriaaniset kaksostytöt)?
Mutta minäpä älysin lopettaa sarjakuvien tekemisen kun itsekin ymmärsin ettei viesti mene perille. Käsikirjoituksia on tullut omaa tuotantoa paperinkeräykseen kantaessa vastaan ja niitä lueskellessa olen huomannut ettei niissä sinällään ollut mitään vikaa, eikä piirrosten tasossakaan ole moittimista, kuvina siis, mutta dramaturgian tajua ei löytynyt enkä sitä oppinut vaikka kuinka yritin. Sinänsä outoa että keskittymällä pelkkään proosan kirjoittamiseen, saavutan sen jonkin mikä jäi noista nuoruuden sarjakuvakokeiluista uupumaan. Ja arvostan kaikkia joilla on sarjakuvissaan sitä jotakin, ekstraa. Imua, menoa ja meinkiä, sujuvaa kerrontaa.
Toisaalta sarjakuvien tekeminen on ollut itselle hyödyksi kirjoja kustantaessa koska pystyy samojen ongelmien kanssa painiskelleena näkemään ongelmat kustannustoimitustyötä tehdessä ja mahdollisesti myös ratkaisemaan ne.
Mutta tämä ei nyt liity mitenkään tähän ketjuun, sanoisin.
EDIT: Mainitun kaksostyttö-sarjiksen kirjoitti muuten Laura Honkasalo. Ei mikään vähäinen kirjallinen osaaja hän. Mutta sarjakuvien tekeminen ei ole helppoa. Se mikä toimii kuvituksen ja proosan puolella, ei toimi aina sarjakuvan puolella.
