Pitkälle samaa mieltä Römpän kanssa. Vähän jopa skeptinen sen suhteen että voiko tämän suhteen paljon edes puhua sarjakuvasta. Kuvat kun ei pahemmin kerro Bechdelin kirjassa mitään. Parempi olisi ollut ilman kuvia. Jotenkin tuntuu että tekijä oli tupannut kirjaan kauhean määrän tavaraa kahdesta väärästä syystä. Ei osannut karsia eikä keskittyä olennaiseen. Eniten harmittaa se miten tuo kirjan suomalainen nimi johtaa harhaan. Muuten suomennos oli aikasta loistava.
No jaa, olisikohan
Äideistä parhainta lainauksineen päivineen edes voinut tehdä pelkkään tekstimuotoon (proosana)? Mielestäni teos venyttää sarjakuvailmaisun rajoja mielenkiintoisesti ja tekijän tyyliin saumattomasti sopivasti. Bechdelin rennosta piirrosjäljestä on helppo tykätä, ja kuvien avulla kirjassa pystytään kertomaan paria kolmea rinnakkaista tarinaa (kertojanäänen henkilökohtainen kertomus, kuvien samaan aikaan kertoma toinen henkilökohtainen kertomus ja kolmantena intertekstuaalinen, yleisempi taso).
Äideistä parhain upposi minulle hyvin, viihdytti, herätti ajatuksia ja lukemisen iloa...
...mutta tuskin se toimisi sellaiselle, joka ei ole lukenut tekijän aikaisempaa tuotantoa, varsinkaan The Fun Homea. Bechdelin "isä- ja äitikirjat" ovat toisiinsa sidoksissa eikä varsinkaan jälkimmäinen toimi yksin.
Äideistä parhain ei ole kuitenkaan missään tapauksessa huono tai turha tekele. Olen Reima Mäkisen kanssa materiaalin runsaudesta hieman eri mieltä: mielestäni Bechdel punoo runsaudenpulaisen aihekavalkadinsa hienosti yhteen ja löytää yhtymäkohdat taidokkaasti. Suomennuksen loistokkuutta komppaan minäkin.
Pidän
Äideistä parhaimmasta, jopa ostin sen täyteen hintaan kirjakaupasta. Kirjassa on kaikkea mahtavvee ja hauskaa: psykoanalyysia, tragikoominen minäkertoja/tekijä/päähenkilö, hienoa piirrosjälkeä ja tyylikäs mustevarjostus ja tarkkaan harkittu korosteväri, samastuttavia elämäntilanteita, hieman arkista historiaa ja paljon sivuja. Suosittelen The Fun Homea ja Are You My Motheria (alkuperäinen nimi on molemmissa suomennusta oivaltavampia, no can do) kaikille, jotka pitävät omaelämänkerrallisuudesta, mielenliikkeiden kartoittamisesta ja romaanimuotoisesta sarjakuvasta.
Lukijan perspektiivi vaikuttaa kirjan kuin kirjan lukemiseen, joten ehkä suhtaudun Bechdelin töihin hieman hellämielisesti. Kyllä, on olemassa sarjakuvanystävä, joka pitää Alison Bechdelin tuotannosta yhtä paljon kuin vaikka Watchmenistä, Blueberrystä tai Freak Brothersista
