Jarkko Laine kuoli

[keijoahlqvist]

Ja Hesarissa:

Laine oli 1960-luvun massaviihteen, sarjakuvien ja popmusiikin puolestapuhuja.

[Antti Vainio]

Ei kun vihollinen. Muuten meni periaatteessa oikein

[Kapteeni Kenguru]

Jarkko who? Jaa, Wikin mukaan on näköjään joskus kirjoittanu Baddingille sanoituksia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jarkko_Laine

Mutta voisiko joku kertoa vähän tarkemmin herra Laineen suhtautumisesta sarjakuviin ja massaviihteeseen?

[Petteri Oja]

Laineen klassikko

[Antti Vainio]

Ei saisi sanoa näin ikävästi mutta aika tyypillinen 70-luvun takinkääntäjä, aloitti rankkana underground-miehenä ja lopetti äärimmäisen takapajuisena reaktionäärinä. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin nykyinen ulkoministerimme sellaisena tuosta porukasta joka on tehnyt karriäärin mutta ei ole myynyt kaikkia aatteitaan.

Edit. kun nyt sain sihisevänkuuman  vihavaihteen päälle niin jatketaan vielä. Koulupsykologian mukaan ihmisen maailmankuvan kuuluisi normaalioloissa olla valmis about 18-vuotiaana josta jyrkimmät mielipiteet sitten lievenee kun viisautta karttuu. Nyt on vain niin ikävästi että tämä 70-lukulainen radikaaliosasto  joka on keski-ikäisenä kääntynyt äärioikeistolaiseksi  on rasittavan hallitsevassa asemassa. Jarkko laineet, nalle wahlroosit, amerikan uuskonservatiivit, kaikki ne on vitun latva-B osastoa joka kuuluisi suljetulle osastolle mutta jostain syystä ne saa vain mellastaa. Good fucking riddance, Jarkko, sano Stalinille terveisiä kun tapaatte kuumassa nurkassa

[Timo Ronkainen]

"Aku Ankan vuosikerrasta (1952, sidottu)
                                   maksetaan nyt tuhat markkaa
Ei se lättänokka tätä ansaitse,
                            mitä meistä lapsista on tullut,
eläimet pitävät meitä pilkkanaan."
                                         Jarkko Laine
                                            ^{(joskus 1970-luvun alussa)}


Timo

[Kojocci]

HYvää oli jotkut romaanien suomennokset, pidin paljon Draculan käännöksestä.

[Lurker]

Ostin joskus Turussa divarista Doc Savage -pokkareita. Niissä oli Laineen nimi, eli olivat peräisin hänen kirjastostaan.

Jarkko Laine - Kirjallisuus ei ole taidetta
"Kaikki rakastavat sarjakuvia. Se on nättiä ja kivaa... Mutta ei taidetta."  Myöhemmin Laine muuttaa mieltään ja sanoo, että viihde on myös taidetta. Populaarikulttuuri on osa jokapäiväistä elämää ja taide tislattu siitä.

Hyvin funtsittu.

[Asko AA]

Aamulehden obituaarissa turkulainen Riitta Monto sössii Jarkko Laineen musiikilliset saavutukset aika etevästi.

"Underground-rock" on levytyksen ja "Suomen Talvisota 1939-1940" on orkesterin nimi. Laine ei ole sen "hovisanoittaja", vaan yksi heistä (nimellä Lauri Kenttä) Markku Innon (Taannehtiva seuralainen), M.A. Nummisen (Oriveden kenkätehdas, E. Väline, Ruotsin Kuningas) ja Rauli "Badding" Somerjoen (V. Esine) ohella. Neljästä Laineen sanoituksesta "Kekkonen-Rock" on oikein mainittu, mutta underground-levyyn niputetut "Fiilaten ja höyläten" ja "Pilvet karkaa niin minäkin" (ei siis Monton mainitsema "Kauas pilvet karkaavat", joka on Kaurismäen elokuvan nimi) ovat Laineen sanoittamia Badding-singlejä. Sen sijaan "Paratiisi" on saatana ARJA TIAISEN runoilema!
Laineen laulutekstejä on todennäköisesti levytetty yli sata, kuten jutussa mainitaan, mutta Yleisradion Äänilevyarkisto kirjaa niitä 97. Kannattaa vilkaista biisilista, joka huipentuu aakkosissa Nummisen laulamaan prop-visuun "Äänestämme vaaleissa skdlää"!

http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/kaantaja.php?Id=Laine+Jarkko+Aarre+Juhani

Sieltä löytyy huikeita herkkuja, kuten "Popparienkeli" (es. Tylympi Kohtalo), paljon Baddingia kuten "Bensaa suonissa", Arja Saijonmaan rempseä "Laulu Suomen kesästä" (pullo! pillu! ja juhannusyö!), lastenlauluja "Iso mies ja keijukainen" -levyltä, Muskan debyytiltä mm. "Johnny B. Goode". Eero Koivistoisen/Tasavallan Presidentin "Lennosta kii" ja paljon muita.

[keijoahlqvist]

Laine Kaltion haastattelussa:

Syynä neljän vuosikymmenen takaiseen ilmiöön Laine pitää sukupolvensa röyhkeyttä. "Meitä edeltävät sotalapset oli niin pelokkaita, että meidän egot oli liian suuria. Seuraava sukupolvi ei uskaltanut edetä, kun tiesi, ettei pääse meidän mittoihin. Nykypolvelle maailma on taas täysin avoin; meillä oli vaikeuksia ostaa laivalippu Tukholmaan."

Ärsyttävän totta. Tunnistan itseni Ruotsinlaivaterminaalissa. Ja olen iloinen tavatessani töissä noita suloisia nuoria aikuisia joilla ei ole mun sukupolven käsittämättömiä, turhia komplekseja ja estoja.

Mutta sitten Laine taas sählää sarjakuvaa kuvataiteeksi ja elokuvaksi. Sarjakuva on kirjallisuutta, se on kuvin kirjoittamista. Sarjakuvantekijä on kirjailija joka vain osaa enemmän (tai oikeastaan erilaista), nimittäin piirtää.

[MarkoT]

 

"Mutta sitten Laine taas sählää sarjakuvaa kuvataiteeksi ja elokuvaksi. Sarjakuva on kirjallisuutta, se on kuvin kirjoittamista. Sarjakuvantekijä on kirjailija joka vain osaa enemmän (tai oikeastaan erilaista), nimittäin piirtää."

Eikö tuolla logiikalla myös elokuva ole kirjallisuutta? Oliko tuo muuten Keijon vai Laineen ajatus?

Miksi sarjakuva pitää luokitella jonkin toisen taiteenalan piiriin?

T:M

[Timo Ronkainen]

Kyllä sarjakuva on ihan sarjakuvaa. Ei kirjallisuuden alalaji eikä mikään haarauma, tms. Eihän elokuvakaan ole teatteria vaikka siinä näytellään ja siinä on lavasteita.

Timo

[Asko AA]

70-lukulainen radikaaliosasto  joka on keski-ikäisenä kääntynyt äärioikeistolaiseksi  on rasittavan hallitsevassa asemassa. Good fucking riddance, Jarkko, sano Stalinille terveisiä kun tapaatte kuumassa nurkassa

Vaikka Jarkko Laineen kuolemaa edeltänyt rigor mortis kuinka olisi ärsyttänyt, hänen radikalisminsa taisi jäädä jo 60-luvulle, eikä tainnut millään tavoin silitellä Stalinin myötäkarvaakaan. UG-miehet ja ulkoministerimme kaltaiset nuordemarit ja Vanhan valtaajat olivat suurimmalta osalta aivan eri sakkia kuin Teiniliiton ja puoluepoliittisen radikalismin kasvatit.

Jotta ei kaikkea aatehöyryä tarvitsisi post-angstisesti niputtaa lähes täysin fiktiiviseksi muuttuneeseen "taistolaisuuteen", muistettakoon että tosiasiassa:
- He olivat SKP:n vähemmistökommunisteja, joiden äänekäs joukkoliike oli oikeastaan kovin pieni, lyhytaikainen eikä edes erityisen vaikutusvaltainen. Ääripäästä toiseen heilahtanut Nalle Wahlroos on huono yleistys ja Helsingin hempulasakin ulkopuolella täysin mitätön esimerkki.
- "Stalinismi" oli muiden käyttämä haukkumasana, eikä mikään konkreettinen (saati utooppinen) johtoajatus. Sama pätee "taistolaisuuteen", joka on romantisoitunut vasta jälkeen päin. Taisto Sinisalo oli maanläheisempi johtohahmo, mutta ei sillä naamalla ja olemuksella juuri muuta henkilökulttia syntynyt kuin tuo leimanimitys.
- Vaikka taistolaiset pyrkivät aktiivisesti valtaamaan yliopistojen, koulujen, rauhanliikkeen ja kulttuuri-instituutioiden hallintoa, käytännössä konservatiivisuus tai epäpoliittisuus oli kaikkialla ylivoimainen. Esimerkiksi Tampereen yliopisto, Yleisradio tai vaikkapa teatterit eivät koskaan ole olleet erityisen punaisia, vaikka pari murtumaa porvarilliseen pakkeliin tulikin.

Aktivismi sai sittemmin tolkullisempia muotoja myös ilman halveksittuja takinkääntöjä. Mihin Jarkko Laine sanan säilänsä ja avoimet kulttuuriasenteessa hukkasi, sitä minäkin olen ohimennen ehtinyt moneen kertaan miettiä. Mutta ei se minua oikeasti ole juurikaan liikuttanut. Muut ottivat hänen paikkansa ja parhaat saavutuksensa ovat ja pysyvät.

Sarjakuva on parempaa taidetta kuin mokoma koskaan tajusikaan.

[vesa saarinen]

Jarkko Laine oli. Koko taiteilijanuransa aikaan Laine aiheutti pieniä myrskyjä - tavallaan tai toisellaan. Ensin, vuosikymmeniä sitten, järjestystä piti ravistella (lempeän kekkoslaisesti) underground-ilmiön kautta. Myöhemmin, viime vuosina, tämän ajan uudet tuulet ja nuoret ovat saaneet kuulla, miten ne eivät merkitse mitään - tai ovat pahimmillaan kehitystä taaksepäin tuuppivia.

Ristiriitainen persoona, yhtä kaikki, jolla ystäviä lieni siinä missä vihollisiakin. Ei ihminen, jota jää erityisesti mielipiteiltään kaipaamaan, mutta värikkäiden persoonien kuolema on aina surullista - pieni askel kohti harmautta.

[T.Kokkila]

Kulttuuripersoonan poismeno on aina ikävää. Onhan Laine saanut tässäkin porukassa monet miettimään asioita vähän pidemmälle, ja jopa perustelemaan mielipiteitään. En tiedä onko Laineella omaisia, mutta otan osaa joka tapauksessa.

Työhuoneen nurkassa sattuu nököttämään pino Seuroja vuodelta 1973, joten täytyihän tämä kaivaa esille. Aika harvoin lienee kääntäjä saanut tämmöistä krediittiä aikakauslehteen. Toisaalta Lainetta tituleerataan tuossa peräti tekstittäjäksi. Mitenköhän alkuperäinen teksti mahtoi mennä? Olisikohan myös tekstaus Laineen tekemää?


Seura nro 19. 1973