Ajattelin kirjoittaa jotain niiden kvaakkilaisten iloksi, jotka eivät pääseet tänään Fabio Civitellin haastatteluun. Toiovottavasti pidätte siitä, mitä nyt kirjoitan:
Fabio Civitellin intohimo sarjakuviin ja piirtämiseen syntyi jo kouluaikoina. Hän kertoo, että 7-8 vuotiaana kouluvihot olivat täynnä piirustuksia sellaisissakin vihoissa, joissa niitä ei olisi saanut olla.
Se oli hänen mukaansa aikaa, jolloin ei ollut tietokoneita ja videopelejä, ja tuolloin nuorten harrastuksena usein olivat sarjakuvat, joita vaihdeltiin tyttöjen ja poikien kesken.
"Ongelmani nuorena poikana oli se, etten tuntenut oikeaa piirrostekniikkaa" hän kertoo. Mutta tästä huolimatta piirsin innokkaasti aina kun ehdin koulunkäynnin lomassa ja sen kustannuksella.
Yläasteella hän huomasi ilmoituksen eräässä sanomalehdessä, jossa firma etsi piirtäjiä. Hän lähetti näytteen, mutta hänen tekniikkansa ei ollut se, mitä firma haki. Mutta siellä oli henkilö joka tarjoutui auttamaan Fabiota kehittämään oikeanlaista piirrostekniikkaa. Näillä samoilla teknisillä linjoilla hän loihtii edelleen sarjakuvansa tänä päivänä.
Sarjakuviensa piirtämisen hän aloittaa lyijykynällä joka hänen sanojensa mukaan on se "kaikkein vaikein vaihe" prosessissa. Sen jälkeen tulee tussaaminen musteella ja siveltimellä, joka on se helpompi osuus. Kysyin häneltä henkilökohtaisesti huonolla englaninkielellä, millaista tekniikkaa hän käyttää esimerkiksi pölyn piirtämiseen. Fabio kertoi käyttävänsä sivellintä, joka on melkein kuiva, jotta saa paperille utuisen ja hämyisen vaikutelman. Näistä huikeista efekteistä on tullut hänen yksi bravuureistaan. Hän sanoo olevansa perinteisten työvälineiden ystävä. Siis kynä, sivellin ja valkoinen paperi. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tietokoneita hän ei käytä sarjakuviensa tekemiseen.
Bonellilla hän tutustui Fernando Fuscoon, joka asui lähellä. Hänhän on tunnettu kuvataiteilijanakin ja käyttää mestarillisesti sivellintä. Fusco opetti hänelle kuinka aseet, talot jne piirretään käyttäen sivellintä. Hänelle on tärkeää sarjakuvissaan kokonaisuudet.
"Voin tehdä sivuja, jotka ovat puhtaita ja niissä musta on aina samanväristä jota keräilijät arvostavat erityisesti" hän kertoo haastattelussa. Katsoessani hänen originaalejaan useaan otteeseen, originaalien mustat laajat väripinnat olivat niin tasaista, että oli lähes mahdotonta erottaa mustan eri sävyjä, sillä musta oli todella mustaa. Hän kertoo käyttävänsä japanilaista ja kiinalaista tussi-mustetta. Kysyin myös tätä häneltä.
Civitellin käyttämä pistetekniikka on kiinnittänyt monien lukijoiden huomion. Ne hän sanoo tekevänsä pienin erin naputtelemalla paperiin pisteitä pisteiden viereen. Aikaa siihen menee, mutta jälki on kaunista ja efektiä antavaa. Mustien pintojen lisäksi hän käyttää harmaan eri sävyjä kuvatessaan yö maisemia, joita on runsaasti hänen ensimmäisessä suuralbumissaan "Kuoleman ratsumiehes".
"Piirtäjän inspiraation lähteet ovat moninaiset", hän sanoo. Niitä ovat filmit, sarjakuvat, joita hänellä on paljon, vanhat valokuvat, lehdet jne. Hän mainitsee ylpeänä omistavansa kaikki Tex Willerit.
Varsinkin valokuvat ovat hänelle tärkeä inspiraation lähde, sillä hän sanoo olevansa itsekkin amatöörivalokuvaaja ( en muista sanoiko hän tässä kohdassa haastattelua olevansa ammattivalokuvaaja vai amatööri). Hän piti erityisesti erään valokuvaajan yötä kuvaavista valokuvista, joista hän on hakenut vaikutteita sarjakuviinsa. Varsinkin kuvatessaan yötä ja yleensä pimeää. Fabio kertoo: "Olen erityisen ihastunut öisiin kuviin, joiden pitkä valotusaika saa pilvet näyttämään kauniilta ja voi nähdä niiden lähes liikkuvan". Hän lisää: "Juuri tämän efektin haluan kuvissani toistaa".
Civitelli kertoo ostavansa usein erilaisia aikakaus-lehtiä, jotka käsittelevät mahdollisimman monipuolisesti eri osa-alueita. Sitten hän leikkaa niistä kuvia eri aihepiireittäin ja kokoaa ne albumiin. Hänellä on yksi kokonainen leikealbumi täynnä kasvojen kuvia, joissa on varjoja. Mutta itse piirrosprosessin aikana käytetty valokuva muuttuu omaksi itsenäiseksi kuvakseen jossa ei enää ole juuri havaittavissa jälkiä käytetystä valokuvamateriaalista. Tärkeimmäksi asiakseen hän haluaa kertoa tarinaa vaikkapa ilman tekstiä, jotta lukija ymmärtäisi mitä tarinassa tapahtuu.
Fabio mainitsi haastattelussa tehneensä yhteistyötä yhtäjaksoisesti 25 vuotta Claudio Nizzin kanssa. Näiden vuosien aikana on syntynyt kumppanuus ja henkinen yhteys toisen taiteilijan kanssa, joka pukee ajatuksensa sanoiksi ja lauseiksi. Hän on saanut esittää omia ajatuksiaan ja ideoitaan käsikirjoittaja Nizzille. Yksi tälläinen tarina, jonka idea lähti häneltä on Ennusmerkki (Tex2000/13/5) sekä Tumac leppymätön. Viime vuosien aikana Claudio Nizzi on siirtynyt enemmän romaani puolelle, joten hänen panoksensa Texin käsikirjoittajana on lähes loppunut. Nykyään hän tekee yhteistyötä Mauro Bosellin kanssa. Civitelli haluaa nimenomaan työskennellä yhden ja saman kirjoittajan kanssa. Siksi häneltä tulee niin harvoin tarinoita. Lisäksi eilisessä haastattelussaan hän mainitsi olevansa hyvin hidas piirtäjä.
Fabio sanoo hyvän käsikirjoittajan olevan sellaisen, joka osaa jakaa tarinansa niin, että hyvä rytmitys säilyy loppuun saakka. Tämä on hyvin vaikeaa juuri aloittaneille nuorille kirjoittajille. Hän sanoo, että Mauro Bosellin tarinat alkavat joidenkin mielestä hitaasti, se tarkoittaa usein Bosellin kohdalla henkilöiden esittelyä tarinassa, mutta sitten tahti kiihtyy kiihtymistään ja lopussa on suuri finaali, räjähdys- suuri loppuhuipentuma. Piirtämisestä toisen käsikirjoitukseen hän sanoo, että pitää ymmärtää mitä kirjoittaja haluaa, mutta kuitenkaan piirtäjä ei voi luopua omasta panoksestaan yhteiseen tarinaan. Molempien painoarvo pitäisi näkyä valmiissa lopputuloksessa.
Bosellin kanssa yhteistyö menee seuraavasti. Kerran kuussa hän lähettää Bosellille valmiita piirroksia jotka ovat valmiina saadakseen informaatiota, ovatko ne hänen omien sanojensa mukaan "hyviä". Tässä Fabio hieman nauroi. Kun kaikki on sitten alustavasti valmista, he menevät Milanoon. Jos on jotain korjattavaa, korjaukset tehdään tietenkin. Kun albumi tai Tex Willerin tuore numero on lukijan käsissä, usein monet eivät ajattele sitä, kuinka suuri työ on tarinan valmiiksi saattamisessa tehty.
Ensi kuussa hän aloittaa piirtämään tarinaa Mefiston pojan paluusta. Tätä tarinaa on odotettu kovasti Tex fanien piireissä. Näitä kahta pahuuden ruumiillistumaa ei ole nähty Texeissä pitkiin aikoihin.
Texin piirtämisessä on tietyt säännöt, joita ei saa rikkoa. Yksi tälläinen on se, että Tex on sinkku. Eli tämä tarkoittaa sitä, ettei hän tule menemään nainmisiin. Onhan Tex ollut toki naimisissa kauan sitten erään kauniin intiaani-tytön kanssa. Tälläiset tarinat ovat olleet hyvin suosittuja, mutta ymmärrettävästi tälläisiin tarinoihin ei kovin usein voida mennä. Civitelli mainitsi myös, että Texin pääsankarit eivät koskaan voi kuolla. Tuli mieleeni Mustanaamio- vaeltava aave-- joka ei voi koskaan kuolla.
Nyt en jaksa enään kirjoittaa. Muistiin panoja on vielä jäljellä. Sen verran vielä mainitsen, että Fabio sanoi, että "jokaisella Texin lukijalla on omat suosikki piirtäjänsä". Italiassa Texin lukijat ovat hyvin ilkeitä ja antavat herkästi kritiikkiä. Hänen mukaansa on olemassa erilaisia Internet sivustoja, joissa fanit rankkaavat paremmuus järjestykseen piirtäjiä. Sitten haastattelussa Asko Alanen kysyi Fabio Civitellin sijoutusta kvaakin Tex piirtäjä listassa. Kvaakissahan hän oli jaettu 5:s sija (korjattu tieto).
Nyt tosiaan lopetan. Velipoika vuokrasi Iron Man 3:sen ja alkaa leffa ilta.
Saludos Amigos.