Viikatemiehen tiellä tuli vihdoin hankittua ja luettua.
Ja nyt on kyllä pakko päästä ylistämään tätä teosta !
Parasta Willeriä vuosikausiin, ihan ehdottomasti. Sujuva ja koukuttava tarina, vaikka olikin monisäikeinen. Ei meinannut malttaa päästää pokkaria käsistään, teki mieli lukea kerralla alusta loppuun.
Eikä kyllä ollut ainakaan liian väkivaltainen tai raaka. Kuvitushan on kaiken kaikkiaan aika rosoista ja siten ehkä vähän korostetummin raakuudetkin sieltä paistavat, mutta toisaalta niitä liian siloisiakin Willer-kuvituksia näkee minusta aivan liikaa.
Eikä tämä toisaalta ollut mitenkään ankea ja huonosti tehty kuvitus, sellainen realistisen hikinen villin lännen meininki säilyi hienosti läpi tarinan.
Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta pitkästä aikaa oikein innostuin tarinasta. Tekee välillä hyvää, kun juoni on täysin ennalta arvaamaton, eikä peruskauraa, jossa konnat ja tarinan juoni pääpiirteissään on helposti arvattavissa jo alkulehdillä.
Mielestäni on myös ihan asiallista ja uskottavaa, että Tex välillä myös ottaa turpaansa, eikä kukkoile koko tarinaa läpi täysin voittamattomana sankarina.
Eikä tämä ainakaan mitäänsanomaton tai tavallinen Willer-tarina ollut, koska näytti täälläkin herättäneen paljon keskustelua.