Tex Willer

[AapoK]

Harmillinen uutinen, vahva ja tehokas tekijä oli. Yhden varsinaisen Tex-tarinan olen tosin lukenut häneltä, juuri tuon Arizona liekeissä-suuralbumin. Piirrosjälki oli kuitenkin miellyttävää ja mukavasti omalaatuista erottuakseen. Yleisesti miehellä oli persoonallinen tyyli sarjakuvissaan, paljon oli tarinoita tehnyt ja näitä pitäisi ehdottomasti saada käsiin ja miksei suomeksikin. De la Fuente oli tuttu myös siinä suhteessa, että hänen piirtämiään Korkeajännitys-tarinoita tutkailin suhteellisen kuumeisesti joku aika sitten.

[Janne]

Mahtavan päivätyön mies teki. On suurimpia suosikkejani sarjakuvan saralla. Taisi vaan viime vuodet olla sarjakuvan osalta aika hiljaisia.

Texin saralla raivostuttaa miehen kaltoin kohtelu. Monti piirsi useimpiin tarinoihin Texin naamat, minkä takia suhden Bonelli-yhtiöön jäi harmittavan lyhytikäiseksi. Aapon tapaan minäkin olen ihaillut miehen korkkareita. Myös 70-luvun alussa Mustanaamion liitteenä julkaistu Sunday-western on huippu, vaikka sekin sarja jäi harmillisesti kesken.

[trendkiller]

Pistetään tännekin tuo Askon ilmoittama (Texin eri julkaisut -ketjussa) julkaisu-uutinen eli seuraava kovakantinen uusintajulkaisu on Traaginen risti ja ilmestyy jouluksi.

[willeristi]

perussarjan  nro 12 tulee olemaan 600. suomenkielinen Tex-pokkari!
Voisi olla aihetta laittaa  logo pokkarin etukanteen vai
mitä suunnitelmia Egmontilla mahtaa olla?

[Gothicus]

Miten te, hyvät willeristit, määrittelisitte missä kulkee ns. klassisen ja modernin Tex Willer -julkaisun välinen raja? Pidättekö rajakohtana jotain tiettyä vuosikymmentä, joidenkin uusien taiteilijoiden astumista mukaan tekijätiimiin, vai ehkä jonkun uuden tyylillisen seikan mukaantuloa? Vanhoja ja vähän uudempia lehtiä selaillessani tulin siihen puolileikilliseen tulokseen, että raja klassisen ja modernin Texin välillä kulkee siinä kohtaa, jossa Tex Willerin asevyö ei enää aja housunkannattimen virkaa. Eli jonkinlainen lisääntynyt kuvituksellinen western-realismi ja yksityiskohtaisuus.

Vai onko koko asialla teille edes mitään merkitystä?

[The Spirit]

Miten te, hyvät willeristit, määrittelisitte missä kulkee ns. klassisen ja modernin Tex Willer -julkaisun välinen raja?

Klassisen ja modernin raja menee jossakin siinä vuosien 1987-1988 taitteessa, kun Civitelli tuli mukaan ja "Kaksi tappajaa" julkaistiin. Siitä sitten alkoi tulla muitakin uusia tekijöitä pikku hiljaa...

[Janne]

Juu, olen samaa mieltä Spiritin kanssa. Silloin kun Villat, Civitellit ja kumppanit astuivat kuvioihin tuli minulle tauko Texin lukemisesa. Texit eivät tuntuneet enää oikeilta. Nykyään Villa onkin yksi suosikeistani.

[Janne]

perussarjan  nro 12 tulee olemaan 600. suomenkielinen Tex-pokkari!
Voisi olla aihetta laittaa  logo pokkarin etukanteen vai
mitä suunnitelmia Egmontilla mahtaa olla?

Voipi olla myöhäisä tehdä mitään. Todennäköisesti kaksi seuraavaa pokkaria ovat jo painossa elleivät jopa jo painautuneet. Hyvä idea kuitenkin. Onneksi se tuhannes julkaisu tuli huomioitua.

[Hannu]

Klassisen ja modernin raja menee jossakin siinä vuosien 1987-1988 taitteessa, kun Civitelli tuli mukaan ja "Kaksi tappajaa" julkaistiin. Siitä sitten alkoi tulla muitakin uusia tekijöitä pikku hiljaa...

Kohtuulisen hyvä arvio. Eiköhän "klassinen" aika texissä päättynyt kun alkuperäiset tekijät Bonelli senior ja Galeppiini vetäytyivät estraadilta, mikä Suomen texeissä tapahtui suunnilleen 1986-1989 välisenä aikana. Toki piirtäjistä upeat Uggeri, Ticci ja Letteri (ja tietysti ei niin upeat Nicolo, Fusco, Gamba ja Muzzi) olivat jo mukana. Vaikea kuitenkaan mitään selkeää rajaa tähän on vetää. 

[VilleM]

Tässä tämän hetken tilannetietoa Italian lähivuosien Tex-tarjonnasta eli mitä tarinoita siellä on nyt työn alla. Turha varmaan sanoakaan, että muutoksia saattaa näihin hyvinkin tulla ajan myötä.

Mauro Boselli

Andreucci: perussarja 220 s.
Brindisi: piirrokset noin sivun 100 paikkeilla
Civitelli: suuralbumi, piirrokset noin sivun 100 paikkeilla, tarinassa esiintynee El Morisco
Danubio: Almanacco del West (110 s., valmis) ja perussarja (220 s.)
Fernandez: Maxi Tex "Alaska" (332 s.), ilmeisesti jatko-osa Läpi lyijytuulen ja luotituiskun -maxille
Frisenda: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 80 paikkeilla
Ernesto Garcia Seijas: perussarja 330 s. piirrokset yli puolessavälissä
Yannis Ginosatis: perussarja 330 s. piirretty yli 200 s.
Gomez: ei tarkempia tietoja
Leomacs: perussarja 254 s. piirrokset noin sivun 200 paikkeilla
Piccinelli: perussarja 296 s. piirrokset noin sivun 200 paikkeilla
Torricelli: Almanacco del West (110 s.), piirrokset valmiit
Venturi: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 70 paikkeilla
Villa: suuralbumi, piirrokset jäissä sivulla 94

Tito Faraci

Giovanni Bruzzo: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 50 paikkeilla
Cestarot: perussarja 220 s. piirrokset melkein valmiit
Danubio: Almanacco del West (110 s.)
Pasquale Del Vecchio: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 110 paikkeilla
Mastantuono: perussarja 220 s.
Mario Milano: ei tarkempia tietoja
Nespolino: perussarja 220 s., piirrokset noin sivun 70 paikkeilla
Repetto: Maxi Tex (332 s.), piirrokset noin sivun 200 paikkeilla
Suarez: Almanacco del West (110 s.), piirrokset noin sivun 100 paikkeilla

Gianfranco Manfredi

Gomez: suuralbumi, piirrokset valmiit
Ticci: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 130 paikkeilla

Claudio Nizzi

Rossano Rossi: perussarja 220 s. piirrokset lähes valmiit
Filippucci: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 130 paikkeilla
Ernesto Garcia Seijas: hyllytetty suuralbumi

Pasquale Ruju

Font: perussarja 220 s. piirrokset noin sivun 60 paikkeilla
Ortiz: perussarja 220 s.

Antonio Segura

Ortiz: Maxi Tex (330 s.), piirrokset valmiit


Tito Faraciin tykästyneillä on ainakin runsaasti mitä odottaa. Myös Mario Milano näyttäisi tekevän paluun Texin pariin Ranskan keikkansa jälkeen. Ja vaikuttaa, että huippusuosittu maxi Läpi lyijytuulen ja luotituiskun on saamassa jatkoa ja ehkä siinä nähdään Gros-Jeanin, Jim Brandonin ja Kathy Dawnin paluu.

[Janne]

Pitää paikkansa tuon lyijytuulen suhteen. Pelottaa, että kayköhän niinkuin hyvien elokuvien jatko-osille tuppaa käymään. Eli tulee huono jatko-osa.

Kitos Cheyennelle vaivannnäöstä!

[VilleM]

Pitää paikkansa tuon lyijytuulen suhteen. Pelottaa, että kayköhän niinkuin hyvien elokuvien jatko-osille tuppaa käymään. Eli tulee huono jatko-osa.

Toivottavasti "Alaskasta" tulee uusi Kummisetä II. Bosellista en ole niin kovin huolissani, mutta saa nähdä, miten uusi tuntematon Tex-ruisku Fernandez selviytyy tulikokeestaan. Kiinnostava seikkailu siitä varmasti tulee, kunhan joskus valmistuu. Ja harvoin nämä talvitarinat ovat pettäneet odotukset, pikemmin päinvastoin.

[Janne]

Mitäs, jos Tex ja kumppanit seikkailevat Alaskassa kesällä?

[Jarkko Sikiö]

Olen rutkuttanut aiemminkin, kuinka Carson on ajan mittaan taantunut comic sidekick -hahmoksi. Toisinaan epäröin, ettei muistikuva olisikaan pitänyt paikkaansa, mutta Kronikoiden perusteella asia on juuri kuten muistin!

Carson on näissä vanhoissa tarinoissa usein aloitteen tekijä tai ratkaisija. Kronikassa 13 (1/1973) Carson päättää polttaa intiaaneille aseita ja viskiä myyneen lurjuksen baarin ja komentaa Willeriä, joka leikillisesti vielä pokkuroi ystävänsä komennoille.

Tällaisia kohtauksia, joissa Carson esiintyisi vähintään samanveroisena hahmona en muista äkkiseltään vaikkapa Nizzin kynäilemistä tarinoista yhtä ainutta.

[Janne]

Oikeassa olet. Onneksi tilanne ei ole kuitenkaan mennyt niin pahaksi kuin olisi voinut. Jotkut muistavat esim. Zagorin pardnerin Cicon. Siinä vasta kauhea hahmo. Ja hahmon luomistyöstä on vastannut itse Sergio Bonelli, joka on kuitenkin käsitellyt Carsonia melko kunnioittavasti.