Hienon tuntuinen tarina tässä uudessa Maxissa tosiaan on.
Paholaisen eskadroona oli etenkin juoneltaan mainio teos.
Piirroksesta ja suomennoksesta voisin vähän kitistä.
Joku moitti piirrosta kliiniseksi. Ehkä sitäkin, mutta pääosin kuvaisin sitä sanalla hailakka. Mitään uhkaa tai vaaraa ei kuviin oikein pääse syntymään, kun mustan sävyjä ei nouse esiin.
Toisekseen hahmojen naamat olivat välillä ihan hanurista. Katsokaa vaikka sivun 33 keskirivillä olevaa kierosilmäistä heppua. Stetsonista ja asiayhteydestä arvaan, että tuon on tarkoitus esittää Texiä, mutta muuten en tunnistaisi.
Suomennos tökkäsi parissa kohdassa, heti tarinan alussa toimeksiantoa Texille ja Carsonille antava äijä laukaisee: "Okei, Willer..". Jotenkin vaan tuo okei-ilmaus ei mielestäni sovi, joku "hyvä on, Willer.." tai vaikka "OK" toimisi paremmin.
Samoin tuo jo edellä mainittu "Mennään kaljalle" särähtää korvaan, kun on vuosikaudet lukenut "Huurteisille menosta" ja "Kolpakollisista".
Ehkä näihinkin tottuu, kunhan purnaan.
Tarina oli kuitenkin hieno. Eikä piirroskaan mikään katastrofi ollut, keskitasoa parempaa jokatapauksessa, vähän tosiaan vain hailakka vaalea meikäläisen makuun.
