Totta kyllä että Suuri Hyökkäys kärsii eniten siitä että tarina on aikalailla vain yksi iso takauma, mutta ihan noin jyrkästi en sanoisi. Jatkuva konflikti ja kyräily uudisasukkaiden ja kahlejengin välillä pitää mielenkiintoa yllä kelvollisesti, ja sekaan on heitetty aidosti jännittäviä hetkiä (kuten yöpyminen preerialla comanche-partioiden seassa, näiden matkiessa kojootteja hermostuttaakseen). Marcellon piirrosjälki on rosoista, mutta ikähän painaa kaikkia piirtäjiä ennemmin tai myöhemmin (Galep, Letteri, Nizzi, Fusco esim).
Punaiset Sudet taas oli myös vähän keskivertoa, johtuneeko siitä että tarinan ns. nykyaika on Texille varsin tyypillinen "pahat valkoiset riistävät intiaanireservaattia"-juttu, tosin alun takaumalla saadaan loppuvaiheen hahmoihin enemmän syvyyttä, ja tämä on yksi Bosellin ehdottomista valteista tarinoissaan: laaja hahmogalleria, jossa Tex ja kumppanit ovat enemmän hahmoja muiden joukossa ja saavat tasapuolisesti aikaa ja dialogia (Athabascassa Kitin ja Tigerin osuus oli suorastaan hävettävän ohut, esimerkiksi).
Zeke Colterin Balladi piti lukea uudestaan koska en muistanut siitä juuri mitään. Enkä oikein muista vieläkään. Tosin squaw oli hauska hahmo.
