Tulikin mieleen että jos normisarjaan löytyy tarinoita ilman Almanacco-osuuksia, niin eikös niitä vois julkaista Maxissa 2-3 kerrallaan ois se sitte nimensä veroinen.
Ja lisäksi luin että Almanacot laahaa perässä.
Sinänsä kiehtova idea, mutta jää näillä näkymin toteuttamatta.
Käytännön tilanne on se, että Almanacco-seikkailut ovat paras tapa täydentää vuotuinen Tex Willer -tarjonta täällä totuttuun 16 numeroon. Kaksi Almanaccoa ja kaksi klassikkonumeroa riittää vielä ainakin neljän vuoden tarpeiksi. Kasvaneen tilaajamääränkin vuoksi normisarjan edessä kaikki muut Tex-formaatit saavat taipua miten parahiten voivat. Eipä tässäkään ole erityistä pulmaa tai ristiriitaa ilmennyt.
Maxeihin ei ole kovin luontevaa pakata kolmea itsenäistä, eri tekijöiden erityisseikkailua. Paljon näppärämpi on laittaa niihin joustavia settejä tyyliltään yhteneviä klassikoita, joiden sivumäärä saattaa vaihdella hyvinkin epäsäännöllisesti.
Almanaccoilla ei ole Suomessa koskaan ollut mitään aikataulua, joka laahaisi jäljessä. Siitä ei tarvitse tehdä ongelmaa tai kokea mieliharmia, koska Italian tahdin kiinni kirimisestä ei kuitenkaan olisi kuin muodollista iloa. Almanaccot tulivat ylipäätään saataville vasta jokunen vuosi sitten ja silloinkin sain itse vaihdettua niitä käyttöömme vain tietyn yksityisen kontaktin kautta.
Siksi ensin Willereissä julkaistiin vuosien 2002-2006 almanaccot (meillä vuosina 2005 ja 2007), joista löytyi jo painatukseen digimateriaalia.
Alkuperäisjärjestyksessä ensimmäisten almanaccojen 1994 ja 1995 sivut täytyi viime vuonna skannata ja työstää kirjoista.
Samoin (nyt painettujen) numeroiden 3-4/09 almat (1996 ja 1997), jotka paikkaavat numerossa 2/09 alkaneen New Orleans -seikkailun viivästynyttä jatkomateriaalia (joka on puolestaan vasta nyt saatu ladotuksi numeroihin 5-6/2009).
Että sellaisia.
