Tex Willer

[Janne]

Minä en hirveän innoissani ole sattumasankarista. Kumma, jos Bosellia sen ansiosta kehutaan. Bosellin resepti "tuoreeseen tulkintaan" on tämä: valitaan joku kompleksinen tyyppi, yleensä joku pikkulurjus, tarinaan ja pistetään hänet tekemään sitä mitä Tex yleensä tekee. Ja Tex seuraa sivusta, kun tapahtuu. Joskus Boselli vielä lyttää jonkun Tex-konvention, jotta saadaan lisää tuoreutta.

Silti pidän suurimmasta osasta Bosellin tarinoista ja on miehellä muutama todellinen napakymppikin, kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Hänen kirjoittamansa dialogi on paljon parempaa kuin Nizzillä ja tarinoiden rakenne ja jaksotus ovat poikkeuksetta hyviä. Ei siis tule kiire lopussa. Se on sitä ammattimaisuutta!

[Lurker]

Minä en hirven innoissani ole sattumasankarista. Kumma, jos Bosellia sen ansiosta kehutaan.

Makuja on monenlaisia, mutta vaihtelun vuoksi on mukava lukea juttuja joissa Tex on välillä hiukan syrjemmällä... Sattumasankari oli napakka paketti, jossa liikuttiin myös hyvän ja pahan välisellä "harmaalla alueella".

[Dakota]

Sattumasankari oli Tex Willerin häntäpäätä, mutta kyllä on olemassa  hyviäkin tarinoita, joissa Tex on hieman niinkuin sivustakatsojana. Yksi yli muiden on "Punaiset sudet", kehuttu ja haukuttu. Tekijät  Boselli&Font ovat paneutuneet intiaanihistoriaan hämmästyttävällä huolellisuudella ja tuloksena on mestariteos vailla vertaa. Monet henkilöt ovat todellisesta elämästä , vaikka tapahtumat ovatkin kuvitteellisia. Fontin taide on omaa luokkaansa ja tunnelma hätkähdyttävä. Villalla, Repettolla, Ortizilla ja jopa Civitellillä olisi Fontilta jotain opittavaa.

Tämän vuoden Texeissä ei isompi koko pysty piilottamaan sitä tosiasiaa, että alamäki on alkanut. Hyvät piirtäjät eivät kykene pelastamaan onnettomia käsikirjoituksia. Onnekseni olen löytänyt menneiden vuosien pitkiä tarinoita kesän ratoksi.

[Janne]

Minun mielestäni alamäki alkoi Nizzin burn-outin jälkeen 90-luvun puolivälissä. Eivät tarinat sen jälkeen ainakaan huonontuneet ole. Päinvastoin olen näkevinäni tämän vuoden Texeissä isoja valonpilkahduksia ja etenkin Nizzi on saanut mukavasti vanhaa ryhtiä tarinoihinsa, lieneekö asiaan sitten vaikuttanut haamukirjoittaja, miehen saama kova kritiikki vai joku muu. Juna Redvilleen oli mielestäni parasta perussarjan Willeriä vuosikausiin eikä muissakaan tarinoissa ole juurikaan vikaa ollut.

G. L. Bonelli on puolestaan nostettu liian korkealle jalustalle. Miehen ansiot ovat toki kiistattomat, mutta varsinkin viimeisinä vuosina miehen tarinoista oli puhti lähes tyystin poissa. On mukava lukea ja verrata G.L.:n ja Nizzin tarinoita 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Jälkimmäisellä on tuoreutta, puhtia ja hersyvää huumoria tarinoissaan, kun taas Papan jutut ovat monesti väkisin väännettyjä ja suorastaan ikävystyttäviä.

[Dakota]

Itse olen nähnyt vain muutaman valonpilkahduksen tämän vuoden Texeissä, jos ei lasketa juna Redvilleen-tarinan jälkimmäistä osaa, jossa Ortiz innistui Nizzin käsikirjoituksesta siinä määrin ,että sen huomasi selvästi. Valonpilkahdus oli myös Nizzi&Milano voimakaksikon saarrettu kylä. Mutta välissä ilmestyneet pari numeroa eivät sytyttäneet. Mukaan pitäisi saada jo Carsonin huulenheittoa ja pidempiä tarinoita, mutta ainakaan jälkimmäinen toive ei toteudu. Pianhan tulee Fontin Kuolema Sumussa, joten uskon ainakin silloin saavani rahoilleni moninkertaisen vastineen.

Tämänvuoden numeroilla voidaan hyvinkin saada lisää uusia ostajia, koska joitakin lukijoita lyhyet tarinat miellyttävät. Mutta samalla joukko vanhoja lukijoita kadottaa  osan mielenkiinnostaan, koska eivät saakaan sitä perinteistä Texiä, johon ovat vuosien aikana tottuneet.  Oma suosikkiaikakauteni  saattaisi olla 90-luvun alku, johon on selvästi ajoittunut aika useita hyviä tarinoita.
 

[Lurker]

Olisikohan näkyvillä pieni "trendi", että Tex seikkailee yhä enemmän omissa hoteissaan Yksinäisen kostajan tapaan?

[pasoleati]

Toivottavasti ei. Kyllä parhaat tarinat ovat olleet niitä, joissa mukana on koko nelikko.

Ihmettelen tuota Punaisten susien ylistämistä. Onhan kyseessä tarina joka on niin surkea, että en ole sitä viitsinyt edes lukea useampaan kertaan. Ja tähän ei moni tarina pysty samantasoisen Colorado Bellen ohella.

[Lurker]

Ilmoittaudun myös Punaisten susien ihailijaksi. Vastaavaa tunnelmaa en ole kokenut sitten poikavuosien intiaaniromaanien lukemisen. Parasta A-luokkaa paitsi tarinaltaan niin myös piirrokseltaan! Mutta makuasioista on turha liikaa kiistellä, yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä.

[Janne]

Ja kolmas isästä 

Sattumaa tuo "trendi" on sillä nuo kaksi lyhyttä tarinaa on almanacco sarjasta, jossa tex pääsääntöisesti seikkailee yksin. Ja nyt, kun perussarjassa tulee juuri tähän saumaan pari tarinaa putkeen, jossa Carsonia ei ole, niin suomilukija saa hyvinkinkin kuvan, että Carson olisi hylätty.

Mitä tarinoiden pituuteen tulee, niin keskimäärin tarinoiden pituudet ovat kasvaneet. Aika harvassa ovat jutut, almanacco sarjaa lukuun ottamatta, joissa jäädään alle tuon vakiomitan 220 sivua. Ennen oli seassa paljonkin lyhyempiä, mutta toisaalta n. 300 sivun tarinoita tuli useammin.

Eri asia sitten taas on, että tapahtuuko tuossa 220 sivussa yhtään mitään. Joskus tuntuu, että ei. Kuumiksessa ollut Letterin wanha tarina oli 107 sivua pitkä, mutta itse pidän sitä aivan täysimittaisena, sillä niin paljon siinä tuntui tapahtuvan.

[kimurantti]

Avataanpa sanainen arkku täältäkin ensimmäisen viestin muodossa eli en ainoana näköjään ole ihmetellyt Carson häviämistä, onkohan joutunut konttorille pöytähommiin vaiko kihti alkanut kolottamaan. Samaan aikaan kun olen lueskellut noita vanhempia Texejä, niin pientä terveysintoilua, kai, on havaittavissa Texissä, kun sätkä ei enää viihdy hänen huulillaan niin tiheään näissä uusimmissa. No lasiin ei kuitenkaan vielä sylje.

[Lurker]

Ja pitkiin Tex-tarinoihin totta kai kuuluvat myös ne muutaman sivun mittaiset ratsastuskohtaukset, joissa ei oikeastaan tapahdu yhtikäs mittään - kunhan näytetään komeita lännen maisemia ja heitetään hurttia herjaa... hevosten kavioiden kopseen melkein kuulee.

Tuskin Carson luppoaikaansa saluunassa viettää, veikkaisin pikemminkin jotakin ehtoisaa emäntää, jonka ovelle vanhan vikurin tie varmaankin aina silloin tällöin vie.

[Wade]

Tuskin Carson luppoaikaansa saluunassa viettää, veikkaisin pikemminkin jotakin ehtoisaa emäntää, jonka ovelle vanhan vikurin tie varmaankin aina silloin tällöin vie.

Ehkä ravintolaisäntänä pohjoisessa?

Itse asiassa ei kovinkaan palioa sinänsä haittaa, vaikkei Carson ja kumppanit enää pahemmin näy. Nykyään ei nimittäin saada (jostain syystä) sitä samanlaista läpän heittoa, mitä aikanaan oli (Nolitta loisti näissä kohtauksissa). Eli jos (ja kun) ei siltä pohjalta osata tehdä hyvää Willeriä, jätettäköön pois muut.

On toki ollut hyviä tarinoita, joissa esimerkiksi juuri sudenpennut ovat olleet leikissä mukana. Samanlaiseen herjailuun ei ole tullutkaan tilaisuutta, tai en ole niitä ainakaan huomannut.

Tex on valitettavasti muuttunut aika radikaalisti viime aikoina, ehkä tämä on uusi kehityssuunta, millä koetetaan haarukoida lisälukijoita. Eikä se suunta vältimäti ole huonompi- katsotaan, miten kehitys etenee.

[Mr. Font]

Uusin Willeri tuli mukavasti tiistain jatkoksi ja kaiken päälle nimisuomennokseni oli sama kuin Rennellä... Kyllä nyt naurattaa  .
Tarinasta en sano (ennen kuin olen lukenut) muuta kuin että perinteistä länkkäriä tämä on.

[Dakota]

Tervetuloa Kimurantti! 

Carsonista vielä. Kyllä kyseessä on siksi hieno persoona, että hänen osuuttaan pitäisi mieluummin lisätä, ei vähentää. Tupakanpoltto on kyllä selvästi laantunut. Parhaina aikoina varsinkin Fuscon piirtämät karpaasit olivat koko ajan sätkä suupielessä. Eikä Texin ja Carsonin ilmeistä päätellen ollut kysymyksessä pelkkä kessunpoltto, vaan kyllä siellä polteltiin jotain muutakin kuin tupakkaa. Mutta kaikki muuttuu.

[Janne]

En kyllä ole sitä mieltä, että Tex olisi radikaalisti muuttunut .

Ja uusin Tex tosiaan tuli. Tarina vaikuttaa kohtuullisen mukavalta ja Civitellin jälki on hiottua. Sitä lukiessa ei kyllä yhtään tuntunut, että Tex olisi muuttumassa tai peräti kriisissä. Ainut oli tosiaan se, että Vanhaa Huuhkainta ei näkynyt, mihin nyt kiinnitin huomioni varmaankin käydyn keskustelun ansiosta.

Civitellistä sen verran, että vaikka mies on tehnyt Texiä yli 20 vuotta, niin ei ole tyyli päässyt muuttumaan miksikään. Ainostaan taustat ovat muuttuneet huomattavasti elävimmiksi. Jälki oli siis yhtä hyvää kuin aina ennenkin ja ihan ensimmäisestä tarinasta lähtien. Esim. Tex on täsmälleen saman näköinen kuin Civitellin ensimmäisessä seikkailussa. Jos vertaa esim. Villaan, niin Villan Tex oli tyystin erinäköinen miekkosen ensimmäisessä ja viimeisessä tarinassa.