Opintolainalla tuli aikoinaan osteltua tuo alkupään teksit (ja kyllä niitä sitten makseltiinkin pitemmän kaavan mukaan...). Mutta silti ei ollut varaa ihan priimakuntoisiin. Eikä niin väliksikään ollut, sillä priimakuntoisia ei pysty lukea, sillä niistä lähtevät sivut kerralla irti, kun kannet kerran kunnolla avaa. Tyydyin siis irtolehtipainoksiin ja opettelin kantapään kautta itselleni sopivan restaurointimenetelmän.
Tässä neuvoni. Kaikki vanha liima pois kaikista sivuista ihan erikseen. Kun sivupakka on ns. puhdas, sivut asetellaan huolellisesti päällekkäin pöydän päälle niin, että selkämys tulee himpun verran pöydän reunan yli. Selkämykseen suditaan eri keepperiä ja sideaineeksi siihen taputellaan päälle vessapaperia tai talouspaperia. Sivut painetaan tiiviisti yhteen ja liima ja vessapaperi painetaan tiiviisti selkämykseen kiinni. Kannattaa varoa, että selkämys ei jää liian paksuksi, muuten se ei ehkä mahdu kunnolla kannen selkämykseen kiinni. Liian tiiviskään selkämys ei saa olla, muuten jään kannen selkämykseen tyhjää tilaa. Tämä vaatiin pientä harjaantumista ja ns. silmää! Sitten kun liima on kuivunut niin paperirämmäleet revitään irti ja selkämystä voi vaikka kynsiviilalla tai hiekkapaperilla hioa, jos siinä on epätasaisia kohtia. Sitten vaan sivupakka kiinni alkuperäiselle paikalleen, josta myös on vanhat liimat huolella rapsittu irti. Eri keepperiä ei kannata pistää kovin paljon, muuten pursuilee ja lopputulos on karsea. Liimaa voi vaikka hammastikulla lisäillä reunoille jälkeenpäin, jos tuntuu, että sivupakka ei ole kaikilta osilta kunnolla kiinni.
Tämä kaikki vaatii pikkaisen harjoittelua, joten ei kannata aloittaa heti kaikkein arvokkaimmilla numeroilla. Jotkut väittävät, että eri keepper kovetttuu kuivuessaan liian kovaksi eikä selkämys jousta. Voi olla, että on parempiakin liimoja, mutta minun mielestäni Texin melko ohuen selkämyksen ei tarvitse joustaa, ja ainakin minulla lopputulos on ollut joka kerta erittäin hyvä ja ennen kaikkea toimiva lukemista ajatellen.
