Täällähän lentää lyijyä luettu. Loistava opus ja täydentää hienosti aiemmin ilmestyneitä kirjoja ( Hornan kekäleet, sanoi Tex Willer sekä Lagerstedtin Minä Tex Willer ). Pari juttua jäi kuitenkin mietityttämään.
Täälläkin on mainittu G.L. Bonellin pilanneen jatkuvuuden kirjoittamalla tarinan Kahden lipun välillä ( 115 ). Mutta Texhän kertoo tarinan tuopin ääressä muille ja hän tunnetusti pystyy vetämään hatustaan melkoisia juttuja. Ehkä hän keksi koko jutun omasta päästään. ( Kirottu-Dick Daytonin mukanaolo pöydässä tuo uskottavuutta, mutta kaksikon toinenkin seikkailu kerrotaan takautumana ilman varsinaisia todisteita ).
Myös Texin 'anteeksipyyntö' on kyseenalainen. Tex toteaa, että taidan olla anteeksipyynnön velkaa ja jättää asian siihen. Hän ei siis varsinaisesti pyydä anteeksi ( jos joku sanoo 'taidan olla sinulle vitosen velkaa', niin se ei kuittaa asiaa ). Joka tapauksessa Tex epäröi tilanteessa, vaikka Carson yllyttää taustalla, joten ei hän ihan täysin metsään mennyt. ( Enemmän minua häiritsi aikoinaan Salaperäinen Herra P-tarinassa ollut Mickey Weltin tyrmäys, joka tapahtui ennen ensimmäistä kysymystä vain nimen tarkistamisen jälkeen ).
En myöskään ymmärtänyt Bonellin vastahakoisuutta tekijätietojen päivittämiseen. Mistä ne lisäkulut tulevat uusintojen kohdalla? Eikö Bonelli maksa tietyn korvauksen ja se annetaan tekijöille. Jos heitä on kaksi, niin palkkio jaetaan kahdella, eikä kerrota. Vai onko kyseessä tunnustettujen tekijöiden ( perikuntien ) vastahakoisuus jakamiseen ja Bonelli myötäilee heitä.
