Luurankoylänkö luettu taas, n. (yli?) 30 vuoden tauon jälkeen.
Inkkareita tapetaan aika suruttomasti puolin ja toisin eikä heitä jäädä pahemmin suremaan, mutta kyllä tässä klassikkoseikkailussa oli vaan edelleen imua! Seuraava, Mefiston poika, menee myös hankintaan. Osin luvatun Galep-esittelyn takia.
Näitä tarinoita on varmaan piirretty aikamoisella vauhdilla, joskus on iso pää, joskus toinen jalka minikokoinen tai jollain on ihan hirveä perse. Hevostenkin anatomia hätkähdyttää aika ajoin. Aseet ei ihan autenttisia. Mut silti, toimivaa ja koukuttavaa sarjista. "Plop, Plop!!"