Nyt tuli täyttä asiaa Cheyenneltä ja Jannelta. Huomattavasta ylipituudesta kärsinyt "Paluu Pilaresiin" paljasti niin tarinan kömpelyyden kuin Letterin heikkoudet piirtäjänä. Eipä silti, uskon että Letteri olisi kyennyt hoitelemaan paremmin saman kertomuksen kuvituksen aiempina vuosinaan, jonka varsille oli suurin potku jäänyt.
Pitkistä tarinoista en ole ihan kaikkia lukenut, mutta hieman ylipitkänä on mieleeni jäänyt Nicolon "suuri vehkeily" 80-luvun puolivälistä. Kaikin puolin nokkelasti kirjoitettu juttu, mutta hieman meni Nicolollakin kiireen piikkiin pahimmat suttuisuudet. Noin 50 sivua tiivistystä ja lopputulos olisi ollut vielä parempi. Villan pitkät tarinat eivät lyhennyksiä ole kaivanneet. Viimeisena neljän kirjan mittaisena muistuu mieleeni Fuscon "Athabascajärvi" kahden vuoden takaa. Ellei muistini nyt aivan petä, niin sen jälkeen ovat tarinat olleet korkeintaan kahden kirjasen mittaisia. Ja näyttää, että sama linja jatkuu tulevaisuudessa.