Luin pitkästä pitkästä aikaa tarinan Paluu Pilaresiin. Sehän nauttii kunniasta olla pisin Tex-tarina mitä on kuunaan tehty, ja veikkaan, että enää ei tulla pidempää tekemäänkään. Niin, itse tarina ei ollut läheskään niin hyvä kuin muistin sen olevan. Ja yllätys, juuri tuo tolkuton pituus oli mielestäni sen pahin kompastuskivi! Jonkun taitavamman tarinankertojan kuin Nolittan hiomana siitä olisi voinut saada aikaan todella hyvän tarinan. Tässä lähes 600 sivun pituudessaan luku-urakka oli raskas homma pidemmänkin linjan willeristille. Paljon liirumlaarumia ja tyhjäkäyntiä olisi ollut varaa karsia pois. Potentiaaliahan tällä tarinalla olisi ollut vaikka mihin, ja juuri pienillä muutoksilla lopputulos olisi ollut paljon parempi.
Lisäksi muutama seikka pisti miettimään juonessa:
[spoiler]Ei annettu oikein kunnon selitystä sille, miten Morisco ja Eusebio selvisivät hengissä, kun jaguaarimiehet hyökkäsivät heidän kimppuunsa Pilaresissa.
Miten San Diegon lähetysasemalla oli ainoastaan yksi munkki töissä? Paikka näytti paljon isommalta.
Outoa oli, että Montales harkitusti pieksi padre Xavierin. Siis kuvernööri pieksee pappismiehen tämän omassa luostarissa ja kuittaa homman huumorilla? Ei hemmetti...
Miten Morisco ei osannut yhdistää Victorio Herreiraa pääpahikseksi äänen perusteella? Tiedemieheltä voisi kai odottaa parempaa havaintokykyä?[/spoiler]
Aivan kuin Letterikin olisi ollut hieman puuduksissa mammuttiurakkansa kanssa, sillä sen verran ponnettomasti olivat mm. taustat piirretty. Letterin pilvet olivat suorastaan säälittävä esitys, pelkkää köykäistä viivakyhäelmää taivaalla. Yökohtauksissa oli tunnelmaa, siitä pisteet kotiin.
Tulipa nyt suomittua. Mutta mielestäni aiheesta. Kaunistelematon tosiseikka on, että Paluu Pilaresiin on puuduttava ja ylipitkä tarina.
