Emmasta on ehtinyt ilmestyä Ruotsissa neljä osaa (Bonnier Carlsen). Rasterit ovat yhtä moiré-sössöä, mikä on harmi, eikä Kaoru Mori ole mikään virtuoosipiirtäjä, mutta jälki paranee tarinan edetessä ja piirrostapa sopii hyvin tarinaan kun siihen tottuu.
Itse tarinan herttainen ja leppoisa kerronta tempaisi mukaansa ja luin kaikki neljä osaa yhdeltä istumalta. En kokenut tässä keskustelussa aiemmin mainittua ruokalajien nimiä yms pelkkänä name droppingina jonka tarkoituksena oli yrittää vaikuttaa viktoriaanisen ajan Englannin-expertiltä, vaan tehokeinona kuvata virallisten illallisten koukeroisia ”pakollisia kuvioita” joihin kuuluivat monimutkaiset ruokalajit sekä niihin kuuluvat juomat. En myöskään jäänyt kaipaamaan Irenen peräänkuuluttamaa sosiaalirealismia, se tuskin istuisi tähän tarinaan. Ja vaikka palvelushenkilöillä olikin aika järkyttävät elinolot sekä työehdot ei pidä unohtaa etteivät kaikki isännät harrastaneet piianraiskausta...
Todella mukava yllätys seinenin ystäville.
Ruotsinkielisestä käännöksestä vielä sen verran, että jäi ärsyttämään se, että oltiin muka käytetty kolmannen persoonan puhuttelua yms jotta puhetyyli olisi wanhahtava, mutta samaan aikaan käytettiin moderneja slangisanoja/ilmaisuja sellaisten ihmisten puheessa joiden käsittääkseni oli tarkoitus puhua huolitellusti. Huoh, kuinka inhoankaan näitä Simon Lundströmin räpellyksiä
