Tänään Turun Akateemisessa satuin huomaamaan Liken kustantaman Jarmo Somermäen Kuudes huone sarjakuva-albumin.
Tämä on jo neljäs Sonja Vänkä dekkari.
Mutta sitten aloin miettiä.
Miksi Suomen ehdottomasti myydyimmät kirjat ovat dekkareita ja trillereitä (Lehtolainen, Waltari, Remes, Mäki jne) mutta sarjakuvan puolella ei ole juuri mitään?
On Somermäki-Mannoset, ikivanha Massiiviset sarjakuvat, Joonakset ja Jaket on luettavissa jotenkin tähän kastiin, Paha hämärä, Huitulan holmes ja vampyyrit ja.. siinä se.
Ymmärrän toki että sarjakuva on myös taidetta ja kaikki kaupallisuus on kirosana vailla vertaa, mutta kun kerran muussa maailmassa on sarjakuvaversioita niin kirjallisista kuin audiovisuaalista sankareista ja tietenkin ihan alkuperäisiä sankareita ja Anti-sankareita.
Dekkareita lukevat kun kuitenkin ylipäätään lukevat. Ja usein ennakkoluulottomamminkin.
Vai onko tämä se dekkarit on kioskiroskaa-argumentin paikka?