Kotimaiset rikos- ja seikkailusarjakuvat

[Curtvile]

Tänään Turun Akateemisessa satuin huomaamaan Liken kustantaman Jarmo Somermäen Kuudes huone sarjakuva-albumin.
Tämä on jo neljäs Sonja Vänkä dekkari.

Mutta sitten aloin miettiä.
Miksi Suomen ehdottomasti myydyimmät kirjat ovat dekkareita ja trillereitä (Lehtolainen, Waltari, Remes, Mäki jne) mutta sarjakuvan puolella ei ole juuri mitään?
On Somermäki-Mannoset, ikivanha Massiiviset sarjakuvat, Joonakset ja Jaket on luettavissa jotenkin tähän kastiin, Paha hämärä, Huitulan holmes ja vampyyrit ja.. siinä se.

Ymmärrän toki että sarjakuva on myös taidetta ja kaikki kaupallisuus on kirosana vailla vertaa, mutta kun kerran muussa maailmassa on sarjakuvaversioita niin kirjallisista kuin audiovisuaalista sankareista ja tietenkin ihan alkuperäisiä sankareita ja Anti-sankareita.
Dekkareita lukevat kun kuitenkin ylipäätään lukevat. Ja usein ennakkoluulottomamminkin.
Vai onko tämä se dekkarit on kioskiroskaa-argumentin paikka?

[V3§a V1tikain3n]

Eikös tuo pirtukorkkari uppoa rikossarjakuvaksi? Jos se myy, muita tulee perässä.

[Anssi Rauhala]

Ilmoittaudun tekemään parhaani. Professori Anni Isotalon seikkailun Valkoisen Meren Timantit vihoviimeinen sivu tuli just tunti sitten tussattua valmiiksi, lopulliset väritetyt sivut pitäisi saada vietyä Minerva-kustannukseen torstaina iltapäivällä. Tuolloin pitäisi myös tekstimaakari Ketolalla oleman jonkinmoinen juonirunko tai ainakin -tynkä Bosporin Helmeä varten käsillä.

Jos kirjapaino ennättää pyöräyttää alpparin koneistostaan ulos, sarjisfestareilla nähdään. Kirjamessuilla viimeistään.

[tertsi]

Jos kirjapaino ennättää pyöräyttää alpparin koneistostaan ulos, sarjisfestareilla nähdään.

   Päivän paras uutinen! Olis mahtavaa saada tuo luettavaksi jo Sarjisfestareilla!  Onneksi olkoon työn sankarille!

[Curtvile]

Ai niin Kovanen ja Revel. Ja ne mitä Koskelalta tuli Cottoneihin.
Eihän siis silti koko lajityyppi voi nojata vain näihin.
Sitäkin mietin että pitäisikö Hiltunen ja Rauhala mainita. niin kauan että tuo edellinen viesti ehti tulla.

Valkoisen meren timatit korjannee asiaa osaltaan.

Mutta siis onhan korkeajännityspuolella jo valmiiksi yhteistyötä rikoskirjallisuusväen kanssa.
Ei en tarkoita sovituksia jo olemassaolevista kirjoista, vaan niitä mahdollisesti samojen sankarien sarjakuvaseikkailuja.

Mitä Koskiselle, Viktor Kärpälle, Palmulle ja muille on käynyt kirjojen välissä.
Tai kuten sarjakuvissa CSI, Shield ja Derrick. Eivät ne ole tv-sarjan jaksojen kuvituksia vaan omia itsenäisiä tarinoitaan.

[VesaK]

Dekkarit, huumori ja seksi ovat niitä kaikkein populaareimpia ja niin muodoin myös myyvimpiä aiheita.
Kokeiluja noiden kolmen teeman yhdistelmäksi on Suomessakin tehty myös sarjakuvapuolella, mutta kuvattomien kirjojen tekijät johtavat yhä kirkkaasti myyntiluvuissa.
Mutta mutta, jos ja kun on tekijöillä tyyliä ja taitoa ja kehityskykyä, niin mikä jottei kotimainen jännäri-sarjakuva-albbukin joskus voisi pompata listojen kärkeen.

Reijo Mäen piti olla mukana kyhäämässä jatkoa Markku Innon ja Heikki Kännön Paha hämärä -albumille, mutta tuloksia ei ole vieläkään kuulunut. Sinänsä en näe mitään estettä, etteikö esmes Vareksia voisi sorvata sarjakuviksikin. Näin tapahtuessa toivoisin perustana olevan mieluummin alkuperäinen stoori kuin sovitus, jos mahdollista. 

[Reima Mäkinen]

Outsiderin sarjissovitukset puuttuu listasta samoin jotkut Joonaksen ja muiden 30- ja 40-luvun lehtisarjoista (joita ei ole koottu albumeiksi).

Syytä voi hakea myös siitä, että suomalaisen sarjakuvan kenttä on ylipäätään aika ohut. Mitään genrejä tai koulukuntia, huumoria lukuunottamatta, ei siitä erotu sen paremmin.

[Curtvile]

Ei erotu ei, mutta eiköhän tilanne korjaannu:
Etusivullakin on http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=656

Jos tämä Tuomas Lius on hän joksi luulen niin eiköhän sieltä ole tulossa muutakin kunhan saadaan jalkaa oven väliin.
Oma arvioni määrän vähyyteen on se sama kuin muutoinkin kirjallisuus ja sarjakuvapiireissä: salonkikelpoisuuden puute.

dekkareita saa lyntätä vaikka omat ansiot rajautuvat Reginan puolipornonovelleihin ja on "oikea" kirjailija.
Dekkarit ja seikkailukertomukset kun ovat vain viihdettä, eivät syvennä kokemusmaailmaamme kuten avautuvat tilitykset.
Voi olla että sarjakuvan kenttä on ohut, minusta näyttää siltä klassiselta "juon viiniä olen sivistynyt, juot olutta olet alkoholisti"- silmälappumentaliteetilta.

[Petteri Oja]

Tänään Turun Akateemisessa satuin huomaamaan Liken kustantaman Jarmo Somermäen Kuudes huone sarjakuva-albumin.
Tämä on jo neljäs Sonja Vänkä dekkari.

Neljäs? Ilmeisesti Siipirikot on sitten ainoa Somermäen albumi jossa ei ole Sonja Vänkää. Se on myös ainoa jonka olen lukenut, ennen tätä.

Kuudes huone ei niin hirveän erikoinen ollut. Jopa hieman puuduttavampi tarinaltaan kuin odotin. Eniten tökkii kuitekin piirrostyyli. Jos Somermäki antaisi käsiksensä jonkun osaavamman piirrettäväksi, lopputulos olisi paljon toimivampi. Vai enkö vain ymmärrä? Voiko joku sanoa rehellisesti pitävänsä Somermäen piirrostyylistä?

[Veli Loponen]

Voiko joku sanoa rehellisesti pitävänsä Somermäen piirrostyylistä?

Minä! Jostain syystä olen siitä aina tykännyt ja se mielestäni sopii noihin tarinoihin oivallisesti, vaikka se ei kovin taidokasta olekaan. Jotenkin siitä tulee sellainen vanhojen Suomi-filmien tunnelma sarjaan.

[Antti Vainio]

Ihan oikeasti olen kirjoittamassa tällaista Raid/Vares-tyylistä juttua mutta olisiko minun maalaisvihamieliset provokaatiot ja harhaanjohtava esittely sitten aiheuttaneet sen että ketään ei kiinnosta? Curtvile luki sen alun ja  kommentoi ettei se  ollut totaalisesti perseestä. Vai onko näin että genre ei innosta piirtäjiä?

Somermäen kanssa minun ongelma on se että se tunkee niin hirveästi tekstiä joka sivulle ja juonetkin on aika kirjallisia. Kadonneen tai katoavan Helsingin kuvaajana se ei silti ole hullumpi vaikka eihän sitä miksikään piirtäjävirtuoosiksi voi väittää

[Jukka Koivusaari]

Vai onko näin että genre ei innosta piirtäjiä?

Vai onko niin, että kukaan ei uskalla.

 Et tainnut  selkeästi kertoa, minkä kokoisesta työstä olisi kysymys. Jos mielessä on nettijatkosarja  tai muutaman sivun antologiakelpoinen novelli , kannattaisi mainita. Semmoisen 40-100 sivuisen itsenäisenä julkaisuna toimivan tarinan kuvittaminen olisi vähintään parinsadan luultavammin tuhannen tunnin työ.  - Vieraan tekstiin sitoutuminen vuodeksi-viideksi on melkoinen riskisijoitus, mikäli julkaisukanavaa ei ole valmiina.
 

[Antti Vainio]

Albumin mittainen juttu, 44 sivua kai. Kirjoitan tuollaisen kolmessa kuukaudessa enkä odota että kukaan aloittaisi moista touhua näkemättä sitä mikä se on valmiina. Piirtäjän kommentit vaan auttaa. Melkein kaikki Suomessa piirtää ilmaiseksi, minäkin kirjoitan ilmaiseksi. En osaa kirjoittaa 8-sivuista tarinaa, ne on tuollaisia.

[281074]

Neljäs? Ilmeisesti Siipirikot on sitten ainoa Somermäen albumi jossa ei ole Sonja Vänkää. Se on myös ainoa jonka olen lukenut, ennen tätä.

Kuudes huone ei niin hirveän erikoinen ollut. Jopa hieman puuduttavampi tarinaltaan kuin odotin. Eniten tökkii kuitekin piirrostyyli. Jos Somermäki antaisi käsiksensä jonkun osaavamman piirrettäväksi, lopputulos olisi paljon toimivampi. Vai enkö vain ymmärrä? Voiko joku sanoa rehellisesti pitävänsä Somermäen piirrostyylistä?

Päätin kirjoittaa kommenttini tuosta Somermäen Kuudes huone-albbarista. Mielestäni se on tosi hyvä! Helsingin kuvausta, värikkäitä sivuhenkilöitä ja hyvä juoni. Teema oli myös itseäni kiinnostava (ihmisten pyristely auktoriteettien otteessa ja perheen sisäiset jännitteet). Tietysti juonen kehittely oli vähän kirjallista (juoni eteni keskustelujen kautta) ja ehkä jotkut sivuhenkilöt jäivät sittenkin vähän irrallisiksi, mutta kokonaisuutena iski tosi kovaa! En ollut aiemmin Somermäkiä lukenut, joten tämä oli hyvin positiivinen ylläri. Tietysti sivumääräkin antoi jo mahdollisuuksia teemojen kehittelyyn ja syventämiseen. Kokonaisuutena yksi vuoden parhaista kotimaisista ilman muuta.


- Korjasin lainauksen. Petteri

[Matti Karjalainen]

Pauli Kallion ja Jouni Mattilan eläinhahmoin kerrottu rikostarina "Kovaksikeitetyn munan arvoitus" ilmestyi vuonna 1998. Ei mielestäni kummankaan tekijän parasta antia.