Jengisota 145 on mainio opus, joka ei etukäteen silmäiltynä herätä suurempaa mielenkiintoa, mutta joka kiskaisee väistämättä lukijansa tarinan syövereihin.
Toimivaa ja tehokasta kerrontaa, jonka dekkarimainen tyyli on toisinaan hiukan kornia, mutta toisaalta genreen ja haettuun tyyliin sopivana helppo sivuuttaa.
Omaa ruotsalaista realismia tässä on kuten Wallanderissakin. Hienoa, ettei tästä ole koetettu tehdä jenkkimallista sylttyä!