Rinnat sarjakuvissa

[Irene]

Todennäköisesti hänelle tulee myös hirveät traumat siitä ettei ole F-koon terhakoita tissejä tai ettei näytä hyvältä ihonmyötäisissä värikkäissä leggingseissä ja korkokengissä. Mutta ei hätää, ensinmainittu menee ohi kun pääsee jonkun sopivan miehen kanssa vällyjen väliin ja jälkimmäinenkin sitten, kun tajuaa että oikeastaan sellainen pukeutumistyyli olisikin aika naurettava...

[vauvakolibri]

En nyt ole ihan varma miten sataprosenttisesti tämä tähän kuuluu, mutta jostain syystä tuntuu siltä (ainakin Ihmeneloset-leffan nähtyäni) että vaikka miehet ja naiset pistettäisiin täysin samaan pukuun, niin jostain syystä naisesta saadaan tehtyä aina se hemaiseva povipommi kun taas mies on se... No, mies tiukassa spandeksissa. Joka ei itseäni ainakaan pahemmin kiinnosta.
Jo tavallinen t-paita shortseineen vaikuttaa paljon viehättävämmältä.

Syynä saattaa olla myös se että miehen rinta ei ole kovinkaan suuri seksiobjekti, ainakaan naisen vastaavaan verrattuna, ja kun miessankareilla näkee kohtalaisen harvoin napaan ulottuvia kaula-aukkoja yhdistettynä kahden litran tilavuuskoon antigravitaatiobuubseihin... Ja kun aina ammoisista ajoista lähtien sankarit ovat verhoutuneet ihonmyötäisiin varustuksiin, niin aika harva enää nykyään uskaltaa taistella markkinavoimia vastaan. Ja kai miespiirtäjästä on mukavampi piirrellä tissi-peba kuvia kuin talvitakkiin pukeutunutta sankaritarta.

Josta päästään taas siihen että tyttöjen mangan ihailuun saattaa vaikuttaa se että ainakin shoujossa vallalla ovat nätit mekot/hameet ja vielä ihan luonnollisetkin viritykset. Ja onhan ne minihameet aika lyhyitä ainakin joissain sarjoissa mutta mangassa löytyy niin lattarintaa kuin sitä "rumempaakin" sankaritarta.

[Irene]

Njoo. Kyllähän perinteiset prinsessasadut ovat varmasti vielä kamalampia roolimalleja: naisen tärkein taito on olla kaunis ja istua odottamassa prinssiä - etua tulee siitä jos voi vaikkapa nukahtaa sadaksi vuodeksi.

Yritin ideoida ulkonäköpaineista vapaata roolimallia, mutta vaikeaa, kovin vaikeaa... Lihava, aknesta kärsivä telttoihin pukeutuva supersankarinainen, jolla on kuitenkin rautainen itsetunto ja myönteinen minäkuva niin luonteen kuin ulkonäön suhteen?

Noh, voihan näillä ajatuksilla leikitellä...

[vauvakolibri]

Yritin ideoida ulkonäköpaineista vapaata roolimallia, mutta vaikeaa, kovin vaikeaa... Lihava, aknesta kärsivä telttoihin pukeutuva supersankarinainen, jolla on kuitenkin rautainen itsetunto ja myönteinen minäkuva niin luonteen kuin ulkonäön suhteen?

Noh, voihan näillä ajatuksilla leikitellä...

Mutta toisaalta perinteisen sankarinhan pitäisi ilmeisesti olla sellainen jollainen jokainen haluaisi olla... niin sisäisesti kuin ulkoisesti kaiketi. Ehkä Peter Parker oli alunperin kaikkein paras esimerkki tästä alkuaikoina... Huonosti meni mutta silti jaksoi porhaltaa. Ne ulkonäköpaineet taas... No ei se ainakaan mahdottomasti tyttöjä saanut eikä sitä millään übermuskeleilla oltu siunattu (ainakaan alussa siis).

Ja ei kai sen nyt niin lihava tarvitsisi olla, kenties ihan vaan keskipainoinen, kenties vähän nököhampaat, silmälasit, ruskeat hiukset...

[JV]

Supersankarit ovat idealisoituja ihmishahmoja, Antiikin sankarien tyyliin. Piirtäjät ovat tulkinneet anatomia-kirjansa vähän väärin (jos sellaisia ovat sarjakuvien kopioinnilta katsoneetkaan) ja  piirtävät ylilyöden. Ehkä puberteettisen fetisoitunut ruumiinkuva vaivaa tekijöitä siksi, että piirtäjät ovat kehittäneet tyylinsä juuri puberteetti-iässä. Pahimmat ylilyönnit vaikkapa naisten anatomiassa on 90-luvulta ohitettu.

Kaunis keho on kaunis katsoa, ja tuottaa ihmiselle esteettistä nautintoa (on eri asia onko ylipursutetut silikonitissit tms. kaunista. Lienee makuasia), ja supersankarisarjakuvat pyrkivät visuaalisuudessaan tehokkuuden maksimointiin.  *

Mutta sama asiahan se on (jenkkiläisissä) elokuvissa: aatelkaapa kuinka eriarvoisessa asemassa vaikkapa sarjakuvanpiirtäjä on näyttelijän kanssa, jonka työnkuvaan kuuluu parin tunnin lihaspumppaukset - naisilla botox- ja silikonikäsittely tuntuu olevan ainakin luontaisen karisman paras korvike.

---

Se, etten ole saanut puolisoani lukemaan kai yhtäkään supersankarisarjakuvaksi luokiteltavaa sarjakuvaa johtuu siitä, että naiset kuvataan seksistisesti, ja toiseksi häntä häiritsee tietty väkivallan itseisarvo. Useamman kerran olen luennoinut sitä kuinka supersankaritarinat tutkivat moraalia, tiettyjä ihanteita ja niiden kestävyyttä - sitä kuinka ne ovat vanhojen jumaltarujen suora jatke ym. Tai kuinka sen perushutun ohella genren sisällä on tehty fiksumpiakin tuotoksia. Viimeksi kun luin Bendisin ja Maleevin Daredevilejä, tuli semmoinen olo, että onhan se vähän naurettavaa killua katoilla punaisessa puvussa. Maleevin elegantti naisanatomia ei sen sijaan niinkään häirinnyt.

*= tämähän johtaa relativistiseen pohdintaan siitä mikä on kaunista tai mikä on kaunis keho - ja kuinka eri aikoina ja eri paikoissa se maku vaihtelee. Jenkkiläinen Playboy-naisihanne tai muskelimies-malli ei omalla barometrilläni kovin korkealle nouse - tiedä onko se niin yksimielinen makumieltymys Jenkeissäkään. Monilla piirtäjillä siihen perusmuskelivyörytykseen voi olla taustalla keskenkasvuisen maailmankatsomuksen ohella myös tietty uskalluksen puute poiketa siitä - jo jos sitä tottuu tekemään, siihen voi vain jämähtää. Mielestäni suunta on ollut kuitenkin parempaan. Jo siksikin, että yhä useammat piirtävät suoraan fotoreferenssseistä (en sano että se itsessään on hyvä, mutta juhtaa naturalistisempaan anatomiaan).

[Kivik]

Njoo. Kyllähän perinteiset prinsessasadut ovat varmasti vielä kamalampia roolimalleja...

Tämä prinsessajuttu on kyllä outo juttu. Nimittäin periaatteeni on ollut lasten suhteen se, että en tarjoile juttuja sukupuolen mukaan, paitsi että tytölle yritän hieman enemmän välittää toiminnallisuutta ja myönteistä minäkuvaa. Kun tiedän, että kulttuuri on painottunut tyttöjä vastakkaiseen suuntaan ohjaamaan. Ja pojille olen pikkuisen taipumattomampi. Mutta kunkin luonteen mukaan kuitenkin. Ja aina tilanteen. Mutta tämä prinsessa...

En tiedä mistä se tulee, mutta niin vain nämä kaikki "tyttöjen jutut" (joita itse pidän erittäin positiivisena) tulivat jostain ihan luonnostaan. "Poikien" jututkin ja kaikki "yleisjutut" kiinnostavat, mutta yhä enemmän tämä tyttöys tunkee läpi. Näissä prinsessafantasioissa on ilmeisesti joku sellainen katseen, ihastelun ja kehun kohteena olemisen tarve. Joka on myös pojilla aivan yhtä paljon. Ja onko sitten niin, että poikien ja tyttöjen fysiikka ja kehon hallinta on jotenkin jo niin varhain niin erilaista, että ne alkavat poimia niitä omia luonnollisia liikkumisen tapoja vastaavia malleja ympäristöstään? Ja sitten nämä tavat alkavat vahvistua lumipalloefektin tavoin? Nimittäin kyllä jo kolmevuotias poika esim. loikkii paljon vaivattomammin kuin saman ikäinen tyttö. Fyysinen erilaisuus alkaa tulla esiin jo aika nopeasti. Kyllä kai sillä jonkinlainen vaikutus on?   

[Irene]

Enpä ole kasvatusasiantuntija niin en ota kantaa, mutta kyllähän tuo prinsessavaihe tuntuu olevan tosi voimakas monella pikkutytöllä, missä ei toki mitään pahaa ole. Disney-prinsessoja ja muita vastaavia ihailin itsekin suunnattomasti pikkutyttönä.

Ihanteiden törmäys todellisuuteen tapahtuu ehkä enemmänkin sitten murrosiän kieppeillä, jolloin pikkupojat joutuvat toteamaan että ehkä heillä ei olekaan rahkeita siihen maailman ihanimpaan kaunottareen ja pikkutytöt puolestaan, että ehkä heitä eivät miehet palvokaan samalla lailla kuin niitä prinsessoja. Mutta tämähän on jo kokonaan toinen tarina...

[J.M:salo]

Törmäsin tähään nettiä surffatessa. Törmäsin tähään nettiä surffatessa. He-Man fan-arttia. Hyvä nais-, miesihanne?

Joe, minusta Brave and the Bold oli kiva. SG käyttäytyi kuten normaali rajoja kokeileva teinityttö. Ongelma on se että omassa lehdessään tyttö käyttäytyy (johtuen huonoista kirjoittajista) kuin mikäkin teinilutka (anteeksi kielenkäyttö). Sen sijaan Supergirl and Legion of Superheroes ja BatB tuntuvat kertovat paljon viattomammasta henkilöstä kuin mistä emolehti antaa kuvan..

Ja kyllä, minusta PG on aika huono esimerkki. Hahmon isot tissit ovat peräisin vitsistä ("kasvatanpa tissejä pikkuisen joka numerossa kunnes toimittaja alkaa valittaa") ja lisäksi toisin kuin kaikki muut ubermeijerit omaavat supersankarit, PG:n tissit huomioidaan tarinassa (PG on tuskastunut koska miehet eivät koskaan katso silmiin). Olen miettinyt että jos vitsi-historia jätetään huomiotta, ja ajatellaan vain että "luodaanpa naishahmo joka ei tykkää siitä miten miehet objektoivat häntä" , niin päädyttäisiin melko varmasti PG:n, sillä "normaali" naisillakin on D-tissit.

[rama]

Kirjoitanpa nyt minäkin tähän oman yksinkertaisen, ja luultavasti provosoivan mielipiteeni:
Mikä ihmeen vika isoissa tisseissä ja peffassa oikein on? Mielestäni tällainen naisihanne on huomattavasti parempi/terveellisempi kuin anorektinen malli jolla on 15-vuotiaan pojan vartalo 
Ja esteettisesti kauniimpi katsella kuin joku lauta, varsinkin trikoissa

(Vaikka tiellähän ne kieltämättä ovat tapellessa, isot tissit siis)

Ja tyttöjen itsetunnolle on varmasti huomattavasti parempi olla supersankari kuin joku *#€&%&#&% passiivinen prinsessa.

Niin, onko tässä nyt sellainen pohjavire, että supersankarisarjakuvien naiset on piirretty tyypillistä heteromiestä ajatellen ja miehet tyypillistä homomiestä ajatellen?

[Kivik]

Mikä ihmeen vika isoissa tisseissä ja peffassa oikein on? Mielestäni tällainen naisihanne on huomattavasti parempi/terveellisempi kuin anorektinen malli jolla on 15-vuotiaan pojan vartalo 
Ja esteettisesti kauniimpi katsella kuin joku lauta, varsinkin trikoissa

Tätä minäkin olen miettinyt! Tosin eihän niissä pienissä t&p:kaan mitään vikaa ole. Kunhan nainen muuten vain on tyrmäävä.

[echramath]

Ja ei kai sen nyt niin lihava tarvitsisi olla, kenties ihan vaan keskipainoinen, kenties vähän nököhampaat, silmälasit, ruskeat hiukset...

Niin, mulla on sellainen idea, että supersankarin ehkä pitää kuitenkin olla jokseenkin treenattu - elleivät supervoimat tule aivan hatusta kuten Teriksellä - sillä mitäs siitäkin nyt tulee jos rikollisuutta vastaan taistellessa voimat loppuvat. Treenatessa saattaa rasvakudoskin saada kyytiä, tämä koskee myös tissejä.

Jos haluatte siis jotenkin loogisen/järkevän näköisiä supersankareita, katsokaa sopivia urheilijoita, nyrkkeilijöitä ja jääkiekkoilijoita ja semmoisia.

Tisseihin ei kyllä osata suhtautua neutraalisti. Ehkä koska isot tissit ovat taiteessa ja viestinnässä usein myynninedistämiskeino, livenäkin toiset naiset saattavat ainakin alitajuisesti ajatella, että "onpas tuo kasvattanut nuokin vain vokotellaakseen miehiä!". Tämmöiseen johtopäätökseen eräs naishenkilö ainakin oli päätynyt kun asia tuli puheeksi.

[rama]

Tisseihin ei kyllä osata suhtautua neutraalisti. Ehkä koska isot tissit ovat taiteessa ja viestinnässä usein myynninedistämiskeino, livenäkin toiset naiset saattavat ainakin alitajuisesti ajatella, että "onpas tuo kasvattanut nuokin vain vokotellaakseen miehiä!". Tämmöiseen johtopäätökseen eräs naishenkilö ainakin oli päätynyt kun asia tuli puheeksi.

Mielenkiintoinen pointti. Itse voin sanoa että lähes kaikki saamani seksistiset kommentit ovat tulleet juuri toisilta naisilta.

P.S. Rintojen koostumus ei ole ainoastaan rasvakudosta ja sen määrä vaihtelee eri yksilöillä. Näin esm laihduttaessa/kovassa treenissä eivät siis kaikkien naisten rinnat välttämättä pienene.

[jinroh]

P.S. Rintojen koostumus ei ole ainoastaan rasvakudosta ja sen määrä vaihtelee eri yksilöillä. Näin esm laihduttaessa/kovassa treenissä eivät siis kaikkien naisten rinnat välttämättä pienene.

Silikoniset eivät juuri pienene.

[Kivik]

Itse voin sanoa että lähes kaikki saamani seksistiset kommentit ovat tulleet juuri toisilta naisilta.

Naisillehan ne rinnat tosiaan punainen vaate on. Kummallista. Vastustaa nyt itseänsä.

Tissit (isot)) = naisen luonnonmukainen myynninedistämiskeino. (Mitä suuremmat rinnat, sitä vähemmän miehen aistit ja aivot kykenevät käsittelemään muuta kyseiseen naiseen/toisiin naisiin/mihinkään muuhun liittyvää informaatiota > pariutumisen ja parittelemisen todennäköisyys kasvaa, mies viihtyy naisen ja jälkeläisten luona, mies jaksaa raataa naisen hyväksi jne.). Ja onhan ne vaan niin tyrmäävän ihanat.

[Irene]

Niin no, olenpa kuullut että monilla pienirintaisilla on hirveät raumat sen takia, ettei ole isompia tissejä. Henkinen tuska on voinut jatkua vuosikymmeniä...

Niin ja niillä isorintaisilla on usein vastaavia ongelmia kun pikkutytöstä asti on joutunut kestämään huutelua ja kopelointia.

Pointtina ei siis niinkään ole se, millaiset rinnat nyt omasta mielestä ovat parhaat, ihanimmat ja kauneimmat (varsinkin kun näin heteronaisena tällainen asia on jokseenkin vähäarvoinen), vaan se, millaisena sen oman ulkonäkönsä kokee yleisten ulkonäkönormien paineessa. Jostain syystä luulisin, että traumaattisia ilahduttaisi enemmän jopa sellainen kommentti kuin "ei niillä tisseillä nyt niin väliä ole" kuin huohotus siitä, millaiset niitten tissien pitäisi olla.

Voisiko tätä nyt verrata vaikka siihen häpeään, mitä joku todella pienimunainen mies saattaa kokea? Ei tietty kaikki, voihan jollakin nysäkullilla vaatimattomammin varustellulla miehellä olla rautainen itsetunto ja myönteinen minäkuva, mutta ei suinkaan välttämättä kaikilla.

EDIT: Pahoittelen epäkorrektia kielenkäyttöäni.