No mulla on tästä kyllä omakohtaista kokemusta. Kuten avattaresta kenties voi päätellä, olin Marvel-sarjakuvien suurkuluttaja kultaisella 90-luvulla. Lukeminen ja keräily alkoi 12-vuotiaana ja hiipui lukioikäisenä. Ja kyllä se naisvartalon esittäminen tietyllä tavalla vaikutti ihan selkeästi omaan mielikuvaan naiskauneudesta, kuten myös siihen, miten suhtautui omaan ulkonäköönsä. Pelkästään sarjakuvien turmelluttavaa vaikutusta ei voi syyttää, koska samasta muotistahan ovat tv-sarjojen tahi muotilehtien hahmot.
Nyt kun olen nostalgia-aalloissa lueskellut esimerkiksi vanhoja Ryhmä-X:iä uusiksi on tämä jokseenkin seksistinen naiskuva pistänyt silmään enemmän, nuorena lukijana sitä jotenkin vähätteli. Toki esimerkiksi Chris Claremont on kirjoittanut monista naishahmoista aktiivisia ja itsenäisiä toimijoita, mutta yleensä piirtäjä piirtää heistä järjestään isotissisiä nöpöttävänännisiä seksipommeja, jotka verhoavat tiukan kroppansa mahdollisimman ihonmyötäisiin asusteisiin. Muutama ruma, läski ja telttoihin verhoutuva supersankarinainen voisi tehdä ihmeitä sarjakuvalukijatyttöjen naiskuvalle.
Miesten puolesta en sano mittään koska en ole mies. Lihaskimppu ei ole minulle mikään miehinen kauneusihanne, vaan esimerkiksi herkkä ja viehättävä luonne ja runopoikamainen kauneus puhuttelee enemmän. (Ilmankos Wolverinen hahmo kutkutteli jo nuorta tytönsieluani eroottissävyisellä tavalla.)
Aikuistuessa tuo käsitys omasta ulkonäöstä sekä suhtautuminen näihin joka puolelta pursuaviin kauneusihanteisiin muuttuivat toki huomattavasti maalaisjärkisempään suuntaan, niinkuin kai käy useimmille muillekin. Mutta miten käy niiden, joille näin ei käy? Onko kukaan tehnyt tutkimusta aiheesta "Supersankarisarjakuvien herättämät syömishäiriöt" tms? Aihe on vapaasti käytettävissä.
