Päätin etukäteen suhtautua tähän sarjakuvaharrastajan innolla ja antaa anteeksi mahdolliset lommot. Eipä ollut paljoa anteeksi annettavaa, mutta kyllähän hype oli ehtinyt nostaa odotukset korkealle.
Elokuvasta olisi pitänyt karsia pari ylimääräistä kohtausta, Judge Dredd -tyyppinen moottoripyörä kokonaisuudessaan ja rajoittaa hieman Harveyn ja Rachelin osuutta. Jälkimmäinen on tietenkin elokuvan kannalta perusteltu tässä muodossaankin, mutta kesän megaleffaksi Yön ritari oli ajoittain melko rauhallinen. Samasta syystä se nyt kuitenkin toimii aivan eri tavoin kuin moni muu kesäksi ajoitettu megaleffa.
Batmanista ei oikein ole muuta sanottavaa kuin että äänen kanssa meni överiksi, muutoin hahmo on sivuosassa omassa elokuvassaan. Värikkäämmistä rooleistaan mieleen jäänyt Oldman sopii erityisen hyvin näyttelemään Gordonia. Harvey Dent oli melko mitäänsanomaton, mutta hahmo taisikin olla pääosin vain tasapainottamassa Jokerin hahmoa. Mistä päästäänkin itse asiaan.
En kaikesta uutisoinnistakaan huolimatta oikein todella muistanut, kuka Ledger on tai missä elokuvissa hän oli ehtinyt näyttelemään. Onneksi kaveria ei pystynyt tunnistamaan meikkien alta, nyt pystyin nauttimaan elokuvasta ilman mitään ennakkoasenteita. Mies teki hyvän roolisuorituksen, mutta mitään pelottavaa hahmoon ei enää kykene liittämään. Kuvittelisi ihmisten jo turtuneen tavan psykopaatteihin. Vai onko Jokeri tässä muodossaan jotenkin pelottavampi kuin arkisemmat Dexter ja Mr. Brooks?
Painolastina Ledgerillä on Nicholson.
Tietenkin uusissa Batmaneissa oli otettava etäisyyttä Burtonin fantasiakaupunkiin ja sen vinksahtaneisiin hahmoihin. Burtonin elokuvat olivat niin definitiivisiä, että Nolanin oli paettava siitä riittävän kauas. Muussa ei olisi ollutkaan järkeä. Parasta Jokerin hahmossa on kuitenkin yllätyksellisyys, mikä johtuu siitä ettei tämän järki kulje totuttuja polkuja. Tällaista yllätyksellisyyttä oli todella vain "kynätempussa". Jokerimaisesti tämä Jokeri toimi lähinnä polttaessaan rahapinon tai satuillessaan, mistä oli saanut arvet kasvoihinsa.
Ansaitseeko Ledger oscarin roolistaan? Siinä missä kuka muu tahansa. Koko palkinto on vain kauniisiin kuoriin kääritty myynninedistämisurakka, eikä sillä ole sen enempää tai vähempää merkitystä kuin millään muullakaan palkinnolla tai tunnustuksella.
Itse elokuva toimi mainiosti. Kahteen roistoon perustuva juoni oli suurilta linjauksiltaan onnistunut. Rytinää oli sen verran, että lelut menevät kaupaksi, mutta rymistely ei mennyt siltikään liiallisuuksiin. Sarjakuvia lukeneille tarjottiin myös riittävästi koukkuja. Sisäpiirin juttuihin kuului myös Jokerin ilkkuminen, että tätä tehdään sitten ajasta ikuisuuteen.
Oliko tämä sitten merkittävästi parempi kuin Batman Begins? Ei oikeastaan. Oliko tämä sitten parempi kuin Burtonin elokuvat? Jossain määrin kyllä, osittain asia on päinvastoin. Samat lähtökohdat, erilainen näkemys.
