Tälläkin suorituksella The Dark Knight kohoaa kaikkien aikojen parhaaksi Batman-leffaksi.
Ja >>FWLOFF<< Tim Burtonin hiuspehko muuttui harmaaksi yhdessä humauksessa.
Tuota ja noin. Toistan jälleen itseäni, mutta eri sanoin. Kun kuvitteellisille hahmoille tapahtuu todellisia asioita, jotain menee rikki. Illuusio nyt ainakin, ja se ei tee hyvää Lepakkomiehen kaltaiselle, alkujaan toiseen formaattiin luodulle hahmolle.
Siitä ei pääse mihinkään, että The Dark Knight on mainio Batman-elokuva, mutta ei se muuten ole mitenkään erinomaisen erikoinen elokuva. Tasapaino on vinksallaan, ennen kaikkea siksi, että Jokeri on kolmiulotteisessa maailmassa"uskottavampi" kuin Lepis. Sama ongelma taas kuin Burtonin Batmanissa aikoinaan.
Oikeastaan se ainoa juonellinen elementti joka on napattu Millerin Yön ritarista kärsii juuri tästä, semminkin kun se pyritään esittämään vakavissaan: "Ellei ole Lepistä, ei ole Jokeriakaan." - Mutta "Jokeri" voi aivan hyvin olla "todellisuudessa" [- katsokaa vertailuksi "Menetetyn maan" Chigurhin (J. Bardem) suoritus], kun taas Lepakkomies ei.
Mutta toisaalta, piruako tämmöisiä tuumimaan. Massaviihde on ihanaa ja täyttävää ilman sen kummempia pohdintoja. Lähdenkin tästä Heselle popsimaan Yön ritari -spesiaaliaterian, kun ei minulla ole vielä kaikkia mageita Batman-leluja joita sen oheisena saa...