Nyt huomaan että tuo juontoni aiheeseen oli hieman ehkä puutteellinen. Sen jo
Curtvilekin huomasi. Siis ehkä ei kannata hakea teoksia jotka määrittelisivät suomalaisuutta vaan niitä jotka kuvaisivat suomalaisuutta. Siis kuvaisivat kulttuuriamme ja meitä. Suomalaisten elämää ja kehitystä maailman melskeissä. Onko tuolla sitten eroa suomalaisuuden määrittelemiseen tai onko tällaisia laadukkaita sarjakuvia ylipäätään julkaistu, siinäpä vielä hyviä kysymyksiä.
Varsinkaan en haluaisi että haettaisiin hyviä (kanonisoituja?) sarjakuvia tai sarjakuvapiirtäjiä vaan
teoksia. Siis samanlaista kompaktia pakettia kuin siinä ulkomaalaisketjussa.
Sarjakuvan arvostus -ketjussa uhotaan juuri tästä aiheesta, että miksi teoksia ei arvosteta? Niinpä tässä olisi nyt hyvä tilaisuus mainita
tästä näkökulmasta arvostusta ansaitsevia teoksia.
Ajan puutteen vuoksi en nyt ennätä vielä omaa listaani täydentää (olen kyllä innostunut lueskelemaan tuossa taas ....) mutta kommentoin näitä ehdotuksia.
Mämmilän hyväksyisin listaan (4 kokoomaniteenä) siinä missä Täällä pohjan tähden alla -trilogian kirjalistaan.
Puupäästä on melko sama minkä opuksen ottaa (mutta tästäkin voisi keskustella!) Tietenkin myös
Fogelin varhaisin teos Janne Ankkanen saattaisi tulla tässä myös kysymykseen?
Muumeista sietäisi kuitenkin valita jo mielestäni yksi tai muutama teos? esim.
Tovelta julkaistut 4(?) ensimmäistä (A4 kokoista kokoelmaa) Itse en noita omista, joten en pääse tarkistamaan missä niissä mennään?
Juntuselta on ilmestynyt kai kaksi teosta jotka tässä tulisivat kyseeseen, eli
Natsisurffaajan täytyy kuolla ja Per Vers runoilija, joka sisältyy edelliseen. Niin että turha ehdotella muuta, ellei sitten niitä uudempia?
Savolaiselta on tullut neljä
Joonasta mutta niistäkään en osaa valita. Siis perusteluja kehiin! Uusin kokoelma se ei voi olla eikä Jalavan julkaisema Joonaksen seikkailut 1, molemmissa liikutaan niin ulkomailla. Siis
Hypnoosimurha vai
Joonas ja Mirimari? On se nyt kumma jos ulkomaisia sarjakuvateoksia osataan suitsuttaa ja kehua mutta kotimaisista ei löydy mitään oleellista sanottavaa?

En nimittäin usko että pelkkä kirjalista vielä ketään vakuuttaisi siitä, että mainituissa olisi mitään sen ihmeellisempää sisältöä kuin missä tahansa muussa kotimaisessa albumissa.
Henkilökohtaisesti mieluiten Savolaiselta vaikka
Unto Uneksija -kokooma jos jotain pitää Veikolta väkisin ottaa?
Pystysen tuotantokaan niin laaja ollut, etteikö siitä (kolmesta) voisi valita yhden? Omistan vain yhden Pystysen, joten en uskalla mennä sanomaan tästäkään vielä mitään.
Jonkun verran olen miettinyt myös sitä että olisiko Palsalta oleellisempi (esim. teemoiltaanja kuvaukseltaan kattavampi) hänen "novellikokoelmansa" Kuolema ja intohimo?
Tom of Finlandin ainoa sarjakuvateos on Kaikki Miket ja neljä Kakea (Like 1992). Se että Touko on maamme merkittävin sarjakuvantekijä ei ainoana perusteluna minua oikein vakuuta.
Otsamolta on tullut kai 4 tai 5 albumia. Olisiko se sitten se uusin eli Väliaikatietoja (Otava 2003)?
Paakkasen tuotanto on meikältä niin ikään voittopuolisesti lukematta. Eli nousisiko sieltä jokin ylitse muiden? Timo aika diplomaattisesti heitti tuossa taas useamman ehdokkaan. Ja minusta se sisäpiiriläisyysmäisyys on tässä juuri yksi jutun juju. Ulkomaalaiset kuvatkoon suomalaisuutta sitten ulkopiiristään käsin. Ja jos vaikka maahanmuuttajia ajatellaan, niin heillähän on se oma ulkopuolinen näkökulmansa jo omasta takaa.
Lopuksi vielä on pakko mainita, että
Huitulan Kalevala tai
Taskisen Siunattu hulluus eivät minusta ole teoksia jotka olisivat omiaan korostamaan sarjakuvaamisen ansioita, verrattuna johonkin muuhun kuvaamiseen. Sitä en kiistä, etteivätkö ne kuuluisi mieluummin sarjakuvateostemme parhaimmistoon kuin hylkyihin. Mutta tämä kirjasovituskysymys lienee tässä nyt epäolennaista, kun ei noista sen isompaa tunkua ole. Sarjakuvan arvostusta nuo kaksi ehkä kumminkin kasvattavat ja sopivat kulttuurinälkäisen käteen siinä missä kuvittamattomat laitoksetkin?
Edit: Korjattu Joonas -kohtaa ja lisätty Otsamo ja Tom of Finland -kommentit