Sarjakuvan arvostus

[V3§a V1tikain3n]

Mitä Ilkka Remes, Reijo Mäki ja Jarkko Sipilä ovat?




Taisi tulla sana kirjailija mieleen ennen taiteilijaa? Eikö kirjailija ole kuitenkin taiteilija? Verrataan mieluummin näihin kuin Spedeen, koska siitä tulee kaikille mieleen negatiivisia mielikuvia (puujalka, halpa, pitkitetty). Pidetään kuitenkin mielessä, että Pertti Pasanen oli mies, joka piti hengissä Suomalaisen elokuvatuotannon noin vuosikymmenen, tekemällä ilman apurahoja leffoja jotka kannattivat, ja tekivät lopulta mahdolliseksi sen, että nykyään voidaan Suomessa tuottaa kohtuullisen apurahajärjestelmän tukemana sekä vakavampaa taidetta että suurelle yleisölle kelpaavaa viihdettä, ja jopa ulkomaille vietäviä tuotteita, jotka kaikki ovat elokuvataidetta sanan laajassa merkityksessä.

[kaltsu]

Taisi tulla sana kirjailija mieleen ennen taiteilijaa?

Niin mulla tulee Dostojevskistäkin Käytin sanaa taiteilija niin paljon lähinnä sen takia että "sarjakuvailija" kuulostaa niin oudolta.

Verrataan mieluummin näihin kuin Spedeen.

Ei ei ei. Minä en halua tässä ketjussa lähteä vertailemaan muuta kuin sarjakuvan asemaa muihin taidelajeihin nähden. Mainitsemiesi kirjailijoiden esilletuominen vain palvelee mun pointtia. Se että kirjallisuuden puolella on viihteellisempiä, hyvin myyviä kirjailijoita, ei missään nimessä vähennä kirjallisuuden arvoa taidelajina. Miksi sen sarjakuvienkaan kohdalla pitäisi mennä niin?

[V3§a V1tikain3n]

Mielestäni sarjakuvan arvostus Suomessa on koko ajan noussut sitä mukaa kun se on vaikkapa USA:ssa laskenut.

Sitä pidetään jopa yhtenä mahdollisena ammattina - varovaisesti tosin mainitaan alhaiset myyntiluvut...Kirjankustannusala
"Sarjakuvan arvostus on kasvanut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomalaista sarjakuvaa on ollut vuodesta 1911 lähtien (...) Sarjakuvaa lukevan yleisön ikäjakauma on laajentunut pikkulapsista aikuisiin, samoin naisista on tullut sen kuluttajia. Yhteensä maassamme ilmestyy vuosittain 40-80 sarjakuva-albumia. Yli 2 000 myydyn albumin haamurajaa on kuitenkin vaikea rikkoa. Ihmissuhteet ja arki ovat nykyään sarjakuvassa suosittuja aiheita, perinteiset seikkailu- ja fantasiasarjakuvat ovat tällä hetkellä syrjemmässä."

Sarjakuvan jakautuminen taide- ja kertakäyttösarjakuvaan tekee sen aseman ja taloudellisen tukemisen ongelmalliseksi.

Mietiskelin että miksikohän "viihde" kuulostaa jotenkin halventavalta nimitykseltä joistakin, mutta tuo kertakäyttösarjakuva kyllä vie voiton.

[Chemo]

Näkemykseni mukaan sarjakuva saa kyllä ansaitsemansa huomion. (...) Mielellään näen kehityksen niin päin että ensin tulee teosten substanssi ja sitten vasta suitsutus.

Samaa mieltä!

Jatkaakseni aihetta: sitäkin voi miettiä, miten keskivertoihmisen käsitys sarjakuvista muodostuu. Nimittäin, se muodostuu siitä mitä juuri hän on lukenut; eli Aku Ankoista, sanomalehtistripeistä, lapsilleen ostamista sarjakuvista jne. Sarjakuvan potentiaali ehkä on jollakin tavalla tiedossa, mutta jos riittäviä näyttöjä ei kohtuullisella lajiin tutustumisella löydy, etsii ihminen kulttuurinautintonsa muualta. Näin ne Mausit jäävät löytymättä.

[Timo Ronkainen]

Sarjakuvan potentiaali ehkä on jollakin tavalla tiedossa, mutta jos riittäviä näyttöjä ei kohtuullisella lajiin tutustumisella löydy, etsii ihminen kulttuurinautintonsa muualta. Näin ne Mausit jäävät löytymättä.

Pitänee varmaan toivoa että kustantaja kääntää Gravettin manga-opuksen vanassa myös saman tekijän Graphic Novel -kirjan.

Timo

[Curtvile]

Pitänee varmaan toivoa että kustantaja kääntää Gravettin manga-opuksen vanassa myös saman tekijän Graphic Novel -kirjan.

Toivotaan näin, mutta en pidättelisi hengitystä. Teos antaa upean skaalan laidasta laitaan sortumatta liialliseen elitismiin.

Sarjakuvan arvostukseen ja sen puutteeseen on jo annettu ketjun sisällä vastauksia.
Toki Ilkka Remes on huonompi kirjailija kuin Bo Carpelan. Vaikka Bokin on suosittu hän on sentään voittanut Finlandian kahdesti. Molemmat ovat silti kulttuuria ja viihdettä. löytyy ihmisiä jotka eivät voi kuvitellakkaan että lukisivat toisen mainutun kirjoja, molemmin puolin.
Sarjakuvan aikuistuminen, viihteellisyyden ja lapsellisuuden korostaminen on tuttua. Elokuva-arviossahan "sarjakuvamainen" on laatusana, eikä kehuva.
Voisin jauhaa tässä samanhenkisille loputtoman määrän päinvastaisia esimerkkejä, mutta kun ihmisrukilla on itsetunto ja omanarvontunto usein niin heikoissa kantimissa että omaa elitismiä ja tärkeyttä pitää pönkittää mollaamalla muita.

Tämä yllättävää kyllä pätee taiteenlajien sisällä. Ja myös sarjakuvan. On täysin inhimillistä että jos jokin ei kuulu oman mielenkiintomme piiriin emme ole siitä kiinnostuneita.
Siksi ihmiset myös haluavat arvottaa muut sarjakuvan osa-alueet heikommiksi tai kehnommiksi.
totta kai supersankarit ja ankat ovat lasten kauraa, josta sitten kasvetaan ulos aikuisempaan makuun ja poikkitaiteelliset ihmissuhteen kuvaukset ovat vain osoitus siitä ettei tekijällä ole lahjoja mutta koettaa peittää niitä "taiteellisuuteen".
ja manga tappaa muun sarjakuvan, kun eurooppalainen ja amerikkalainen sarjakuva taas polkevat paikallaan seisovassa vedessä.

Miksi tämä kuulostaa niin kovasti siltä: "koska sinä oikeasti aikuistut ja lakkaat lukemasta sarjakuvia?"kommentilta tai sen vastareaktiolta?
Koska se on sitä.
Sarjakuva ei tarvitse arvostusta vaikka sen ansaitsisikin. Sarjakuvan, kuten rockin ja kirjojen pitäisi olla kuolleita. Multimediayhteiskunta ei tarvitse niitä.
Ja kas nettisarjakuvahan se siinä.
Viihteenä ja taiteena.

Eihän kukaan radiotakaan enää kuuntele kun televisio ja netti on keksitty.
Olisi mukavaa jos kaikki ymmärtäisivät sarjakuvien mahdollisuudet, mutta sitä ei tapahdu.
Voimme saada hetkeksi laajemman piirin ymmärrystä, mutta emme täydellistä hyväksyntää.
Se ei ole pääasia.
Hyvät sarjakuvat ovat. Eivätkä vain ne jotka ovat minusta hyviä.

[kaltsu]

Ugh. Hyvin puhuttu.

Pitäis muistaa perusasiat (vaikka oisha se apurahaki joskus mukava saada).

[Reima Mäkinen]

Kyllä meidän pitäisi kaikkien ymmärtää kuinka haastavasta, ilmaisukykyisestä ja monipuolisesta taidelajista on kyse.

Luulen että useimmat tällä foorumilla ymmärtävätkin. (Toinen arvostaa Lassissa ja Leevissä sen taiteellisuutta ja toinen sitä miten hyvää viihdettä se on.)
Oma hieman jarruttava lähestymiseni liittyy siihen historiaan ja kehitykseen mitä tässä on saanut liki 30 vuotta seurailla. 80-luvun alussa tätä sarjakuvan erinomaisuutta (ilmaisuvälineenä ja kunkin teoksen kohdalla erikseen) korostettiin nähdäkseni jo aivan riittävästi. Sitä hypetystä jäi sen verran varastoonkin että sillä eletään mukavasti ainakin ensi vuosikymmenelle. Josko sitten todellisuus alkaisi pikku hiljaa vastata niitä puheita  Arvostus ei kasva huutamalla: Arvostakaa!

En osaa arvioida oliko Curtvilen heitto radion merkityksestä huumoria vai vakavaa puhetta? Omien kokemusteni perusteella radio alkaa olla mediana pian sieltä parhaasta päästä. Kun lehdet ja televisio viihteellistyvät jää radiolle mahdollisuus tuottaa asiaa ja laatua (myös viihteessä). Ajatuskulku menee siis samaan tapaan kuin siinä Römpötin artikkelissa jossa sarjakuva jää mediana "vakavammille  teoksille" kun elokuva tyydyttää viihteen nälän. Netin kehityksestä nyt ei voi sanoa muuta kuin että se varmasti kypsyy samalla kun käyttäjänsäkin.

Ehkä toimittajat (jotka kirjoittavat ne lehtijutut) arvostavat kirjoja taiteena tai mielikuvissaan enemmän koska he tietävät että kirjoittaminen käy työstä. Piirtäminen on sen sijaan jotakin mitä heidän lapsensa tekevät kotona ja koulussa paremman tekemisen puutteessa.

Manga on ilmaisun kannalta pelkästään positiivinen asia (katsokaa vaikka mitä se on synnyttänyt Ranskan maalla Suomessa matkittavaksi) vaikka se nyt ei heti ekoina vuosinaan olekaan täällä alkanut kasvattaa sarjakuvan "arvostuspottia".

[Markku Myllymäki]

Viis siitä, mikä älymystön arvostus on. Kun joku tekee sarjakuvalla todelliset harrypotterit, eli käytännöllisesti katsoen pakottaa kaikki kansanryhmät lukemaan sarjakuvaa, sitten arvostus maksavan yleisön silmissä korjaantuu. Intelligentsia saa nillittää mitä tahtoo.

Sarjakuvan aikuistumisesta -- ilman mangaa suurin osa sarjakuvaväestä olisi yli 30-vuotiaita. En vieläkään tajua mangaa kunnolla, mutta ainakin nuorison sarjakuvaharrastusta se on lisännyt.

Tuo kommentti radiosta oli sikäli pelottava, että se saa sarjakuvankin tuntumaan kuolevalta medialta (ei mahdoton ajatus, vaikka nettisarjakuva varmaankin auttaa hieman).

Niin, jokaisella meistä on niin paljon mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon, että kuinka paljon tavikset haluavat sitä sarjakuviin kuluttaa, varsinkin kun hyvien sarjakuvien saatavuus on mitä on? Noh, Disney-kaman saatavuus on OK, mutta jos haluat jotain muuta? Siis verrattuuna TV:n, DVD-elokuvien, tietokonepelien jne. saatavuuteen...

[roju]

Sarjakuvan aikuistumisesta -- ilman mangaa suurin osa sarjakuvaväestä olisi yli 30-vuotiaita.

Niin, ja lukevat samoja sarjakuvia kuin kersana. Eli ei se sarjakuva siinä ole mihinkään aikuistunut vaan lukijat, öö, sano se nyt kauniisti. Pysyneet ikinuorina.

[tertsi]

Kyllä aika moni vakavasti otettavan viihteen menestystuotekin on suunnattu "ikuisesti nuorille".

Tuli mieleen vaikkapa Remes ja Karibian piraatti. Ei noita nyt kovin aikuisille suunnatuiksi voi sanoa. Silti lehdet kirjoittaa niistä ihan kuin oikeista asioista. Ja isot miehet niitä lukee ja kattoo. Jos olisivat sarjakuvia, niin unholaan jäisivät.

[Antti Vainio]

Jos sarjakuvaa pidettäisiin korkealuokkaisena taiteena, josta nautittaisiin vain pikkusormi pystyssä, tuntisin olevani väärällä alalla.

Jotenkin toi on minusta aika terve asenne vaikka sarjakuva voi minun puolesta olla tuotakin. Aika huolestuttavia esim. herra Spiegelmanin mielipiteet siitä että sarjakuva marginalisoituessaan muuttuu eliittitaiteeksi ja päätyy gallerioiden seinille. Siinä vaiheessa se kai voidaan katsoa kuolleeksi (kunnes joku taas tekee Zap nollan tapaisen virityksen ja palataan terveiden perusasioiden ääreen)

[Curtvile]

Niin, ja lukevat samoja sarjakuvia kuin kersana. Eli ei se sarjakuva siinä ole mihinkään aikuistunut vaan lukijat, öö, sano se nyt kauniisti. Pysyneet ikinuorina.

Niin ja kaikkiin sarjakuvaan pätee sama kuin kirjoihin. Ne jotka ovat aloittaneet harrastuksensa vasta aikuisina ovat poikkeus joka vahvistaa säännön. Jotain promillen luokkaa.

Uusia harrastajia ei vain tule niin kauan kun sarjakuvatarjonta itsessään keskittyy liian pieniin piireihin ja sinne kirjakauppojen saarjakuvaosastoille.
Sarjakuvaa pitää saada näkyvämmin jokaiseen lähikauppaan ja kioskiin. Siksihän ankat jyrää.
Ei, tilanne ei korjaannu jos meillä on kaikissa kioskeissa Trondheimia ja Baggea, mutta ei sitä "viihdettä".

Oopperaa ei sarjakuvasta saa meidän elinaikanamme. Eikä toivon mukaan sen jälkeenkään.

Edit. hidas kirjoittaja huomaa että jalat ovat jo viedyt suusta.

[roju]

Kyllä aika moni vakavasti otettavan viihteen menestystuotekin on suunnattu "ikuisesti nuorille".

Tuli mieleen vaikkapa Remes ja Karibian piraatti. Ei noita nyt kovin aikuisille suunnatuiksi voi sanoa. Silti lehdet kirjoittaa niistä ihan kuin oikeista asioista. Ja isot miehet niitä lukee ja kattoo. Jos olisivat sarjakuvia, niin unholaan jäisivät.

Joo,  mutta arvostusta se ei tuo.

[tertsi]

Sen verran kuluttajat arvostavat elokuvia ja kirjoja, että suostuvat niistaä maksamaan ja oikein vaikkapa vakavasti niistä keskustelemaankin. Sama tarina sarjakuvana, ei kiinnosta "ketään".