Haluan nääs myydä priimatavaraa. 
niin teet.
Oma epäammattimainen arvio Muëslista.
Surffaamiseen soveltuva Laine antoi ymmärtää että Muësli on omakustanteiden aatelia.
Eikä vain siksi että sillä on ISBN numero (952-92-0726-3) ja että se on painettu Cityoffsetissä.
Selitetään miksi. No siltoja piisaa kuten bensaa ja tikkujakin….
Opus on tuntuvan kokoinen.
Kansi on Tertsin käsialaa ja takaa erottumisen massasta värivalinnoillaan: keltaisen ja myrkynvihreän hallitessa sitä.
Sisäkannen esipuhekuva tavoittaa oivallisesti ranskalaisen ravintolan ylimielistä aksenttia myöten.
Sivulta neljä alkava JJ Nääsin ( ja Eleanor Cooperin) Pirullinen kehä on mainio avausraita. Paitsi että muistuttaa miten valitettavan vähän Nääsin jälkeä on julkaistu paperimuodossa, se toimii kuten hyvän rock-levyn ensimmäinen biisi. ottaa luulot pois ja imee sisään.
Pirullinen kehä on paitsi komeaa jälkeä, myös hienosti kirjoitettu: se sisältää jotakuinkin kaikki kliseet omasta genrestään ja on silti raikas.
Henkilöhahmoihin oli nähty vaivaa Raz-Raz ja Ina olivat mieliinpainuvimmat. Toivottavasti lisää on tulossa.
Grezenin lyöntivuoro: Tekstari alkaa hitaasti ja hämäsi ainakin minua alkuun, vaikka olinkin Kvaakin galleriapuolella nähnyt aloitussivun.
Mutta kun tarinan lukee huomaa ettei kyseessä olekaan aivan se tavallinen omaelämänkerrallinen taiteellinen tilitys.
Kovasti aidonoloinen tarina. Melkein kaikilla on gradu tai tutkinto mutta harva tekee hyvää sarjakuvaa.
Kreivi Karsténin Kuningas on Risan ja Roiskiksen kaukainen sukulainen ja Jasso-kissan albaanialainen serkkumies. Ilmavaa absurdiutta, jonka isoin ongelma uskoakseni on se että kiitää kohderyhmästäänkin kovaa ja korkealta ohi.
Autoilla on moottori, Muëslillä on Tertsi.
P&J stripit ovat kunnianosoitus Spy vs. Spylle, Ällille ja Tällille ja Tomille ja Jerrylle. niin ihastuttavan vanhaa että se on nykyään uutta ja tuoretta.
Se Tertsin pelkäämä pitkä tarina Armoton kostaja ei petä. Sivellinjälki kulkee sulavasti ja kateutta herättäen ja tarina itsessään kulkee kuin Rasputinin valtaama panssarijuna.
loistavaa depression karkoituslääkettä aidolla BD-tyylillä.
Kunnioitukseni on teidän.
On risujakin, mutta vähän. Sivulla 5 on kirjoitusvirheitä kahdessa peräkkäisessä ruudussa ja kyllä niitä löytyy myöhemminkin mutta se on pilkunviilausta. Tarinoista ei ole pahempaa valittamista, Kuningas ei ole ihan allekirjoittaneen makuun ja mainiossa Arikari seikkailussa Armoton kostaja on PALJON tekstiä. Se toimii kyllä, mutta kun sitä katsoo huolimattomasti tai kauempaa huomaa että puhetta piisaa.
Tehkää toinen.
