Tietoja tulossa olevista sarjakuvista

[Doctor Phantomizer]

Itse en noita Conaneja keräile lueskelen satunnaisesti. Mutta hyvä juttu että Kvaakkilaiset saavat Conania kun sitä on käsittääkseni kaivattu jonkin aikaa.

[Asko AA]

... katson, että minulla on siihen kuluttajana täysi oikeus. Toivoisin, että tuollaisia herkkupaloja julkaistaisiin hieman isompikokoisina albumeina, jotta ruudut olisivat isompia. Monet kustantajien julkaisemat albumit nykyään ovat sellaista formaattia, että yhdelle sivulle on ahdettu ainakin 5-7 kolmen ruudun strippiliuskaa, jolloin paino jälki huononee kun joudutaan pienentämään radikaalisti. En pitänyt lainkaan Flash Gordon -albumista joka julkaistiin enkä myöskään Taika-Jim albumista juuri noiden seikkojen takia.
Toki ymmärrän, että tuo on kustannuskysymys eikä julkaisijat niinkaan ajattele millainen on painojälki ja ruutujen graafinen taso.
Mutta iloitsen suuresti, jos nuo olisivat isompi kokoisia albumeita ja vähemmän strippejä sivuilla. Mutta tämä on vain toiveunta.

Tuota tuota...
Ymmärrän mielipiteen. Eikä minulla ole tarjota lohtua siihen, että tiettyjen albumien lukemista voi vierastaa.
 
Mainittujen Flash Gordonin ja Taika-Jimin latojana oikaisen kuitenkin pari tosiasiaa.

Sivuille asemoituja strippejä ei ole pienennetty, vaan ne ovat osapuilleen samassa koossa kuin haltuun saatu materiaali: marginaaleineen 22-29 senttiä leveät, kuuden stripin ja syndikaatin otsakkeen korkuiset peistit tai niistä tehdyt skannit. Strippien leveydessä on pientä klappia, joten niitä on joitakin suurennettu tai pienennetty (prosentin murto-osista enintään 2 prosenttiin) sivuasemoinnissa yhtäläiseen leveyteen.

Skannausten resoluutio on riittävä 600 dpi, joten painojäljen ongelmat ovat käytännössä jo siinä matskussa, josta skannaus on tehty.
 
Flash Gordonia on 4 strippiä sivua kohden kautta albumin. Kaksi- tai kolmiruutuisia.

Taika-Jimiä alkupuoliskolla 5 strippiä sivulla (neliruutuisia), koska matsku oli madallettua mallia (albumin arvostelussa kerrotaan, että sarjakuvaa piirrettiin siten, että alalaidasta saattoi leikata pois, jos strippi piti ahtaa pienempään tilaan).

Suomalainen kustantaja ei toki tätä ratkaisua tehnyt, niin kuin ei sivujen osittain heikosta valokopiotasostakaan. Loppupuoliskon tarinat ovat ruuduiltaan korkeampia, 4 strippiä sivua kohden.

Normaali A4-sivuinen albumi on luontevin julkaisukoko, koska vastoin yllä väitettyä valmiin A4-levyisen painomateriaalin suurentaminen tuottaisi huonompaa painojälkeä ja graafista tasoa, kenties toisi pelättyä pikselöitymistäkin näkyviin. Pienentäminen sen sijaan terävöittäisi kuvitusta, mutta luettavuuden kustannuksella.

Kustannuskysymykseen päästään vasta siinä, kun tuumataan A4-standardista kokonaan poikkeavaa formaattia, jolla stripit saataisiin painettua leveämmin.
Se olisi kieltämättä selvästi kalliimpaa ja hankaloittaisi myös levitystä: myyntiin ja hyllyyn asettelua.
Toiveunta on kuitenkin saada haltuun niin hyvätasoista originaalimateriaalia, että näiden albumien seikkailut saisi julkaistua isommassa koossa.

Sen kiistän erityisen jyrkästi, että "julkaisija ei ajattelisi millainen on painojälki ja ruutujen graafinen taso."

[OM]

Kiitos Askolle infosta.

Osaako kukaan sanoa miksei nyky digi aikana ole saatavissa kunnollista painometeriaalia kun painetaan joku albumi. Tarkoitan noita vanhempia sarjakuvia. Mihin hyvä painomateriaali on kadonnut? Onko kustantajat ulkomailla heittäneet kaikki roskikseen vai mihin ne ovat kadonneet?   Siis täytyyhän sen materiaalin jossakin hyllyllä jossakin päin maailmaa olla. Minua ja varmasti muitakin kiinnostaisi tämä mielenkiintoinen aihe. Osaako kukaan sanoa tähän mitään?

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kaikki ulkomaiset kustantajat näe tarpeesi vaivaa etsiäkseen kunnollista painomateriaalia. Tästä erinomainen posititiivinen poikkeus oli Ruotsin Agentti X-9:n toimitus, joka teki todella suur urakan ja suuremmoisen palveluksen löytääkseen kunnollista painomateriaalia. Ja se graafinen taso, painomusteen hieno pinta--kaikki tämä näkyi ainoastaan Ruotsinkielisissä Agentti X-9 lehdissä viime vuonna. Muistaakseni toimitus oikein etsi Jim Holdawayn originaaleja pitkin maailmaa. En muista tarkkaan kyseltiinkö materiaalia myös Suomesta mitä tulee Jim Holdawayhin.
Samoin teki Yhdysvaltalainen Flesk-kustantamo julkaistessaan suoraan Al Williamsonin Flash Gordon originaaleista ja hyvin myyneen mahtavan sanoisinko jo taide kirjan, vaikka onkin sarjakuvaa.
Ja hyvä meille kuluttajille, että myös Asko A on tarkka painomateriaalin laadusta jne. Tämä koskee Suomessa lähinnä Texiä ja jotain muuta.
Minua aikakin painollisesti ovat miellyttäneet nuo uudet kovakantiset Supersankari kirjat. Ne ovat todella upeita, paperi loistavaa ja värit toistuvat täydellisesti.

Mutta siis joku voisi vastata jos viitsii alku kysymykseen: Missä kaikki hyvä painomateriaali vanhoissa sarjakuvissa makaa?

[tertsi]

Kiitos Askolle infosta.

Osaako kukaan sanoa miksei nyky digi aikana ole saatavissa kunnollista painometeriaalia kun painetaan joku albumi. Tarkoitan noita vanhempia sarjakuvia. Mihin hyvä painomateriaali on kadonnut? Onko kustantajat ulkomailla heittäneet kaikki roskikseen vai mihin ne ovat kadonneet?  

Osa hyvästä painomateriaalista on varmaan päätynyt roskikseen, osa kärsinyt vesivahinkoja, osa hautautunut uusien originaalien sekaan jne...

Ja iso osa on yksityisillä omistajilla ympäri maailmaa.

[Markku Jalava]

Kiitos Askolle infosta.

Osaako kukaan sanoa miksei nyky digi aikana ole saatavissa kunnollista painometeriaalia kun painetaan joku albumi. Tarkoitan noita vanhempia sarjakuvia. Mihin hyvä painomateriaali on kadonnut? Onko kustantajat ulkomailla heittäneet kaikki roskikseen vai mihin ne ovat kadonneet?   Siis täytyyhän sen materiaalin jossakin hyllyllä jossakin päin maailmaa olla. Minua ja varmasti muitakin kiinnostaisi tämä mielenkiintoinen aihe. Osaako kukaan sanoa tähän mitään?

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kaikki ulkomaiset kustantajat näe tarpeesi vaivaa etsiäkseen kunnollista painomateriaalia. Tästä erinomainen posititiivinen poikkeus oli Ruotsin Agentti X-9:n toimitus, joka teki todella suur urakan ja suuremmoisen palveluksen löytääkseen kunnollista painomateriaalia. Ja se graafinen taso, painomusteen hieno pinta--kaikki tämä näkyi ainoastaan Ruotsinkielisissä Agentti X-9 lehdissä viime vuonna. Muistaakseni toimitus oikein etsi Jim Holdawayn originaaleja pitkin maailmaa. En muista tarkkaan kyseltiinkö materiaalia myös Suomesta mitä tulee Jim Holdawayhin.
Samoin teki Yhdysvaltalainen Flesk-kustantamo julkaistessaan suoraan Al Williamsonin Flash Gordon originaaleista ja hyvin myyneen mahtavan sanoisinko jo taide kirjan, vaikka onkin sarjakuvaa.
Ja hyvä meille kuluttajille, että myös Asko A on tarkka painomateriaalin laadusta jne. Tämä koskee Suomessa lähinnä Texiä ja jotain muuta.
Minua aikakin painollisesti ovat miellyttäneet nuo uudet kovakantiset Supersankari kirjat. Ne ovat todella upeita, paperi loistavaa ja värit toistuvat täydellisesti.

Mutta siis joku voisi vastata jos viitsii alku kysymykseen: Missä kaikki hyvä painomateriaali vanhoissa sarjakuvissa makaa?

Kustantaja tekee omat kirjansa siitä materiaalista, mitä oikeuksien omistajalta saa. Vanhoissa sanomalehtisarjoissa se on usein vanhoja kuvalaatoista vedettyjä paperivedoksia, jotka on usein vedostettu käyttäen liian vähän painoväriä. Nyt saa myös sarjakuvia valmiiksi skannattuna, mutta nekin on skannattu samoista laadultaan vaihtelevista vedoksista.

Miksi niitä ei ole skannattu originaaleista? Originaalit ovat yleensä hajonneet keräilijöille ja osin museoillekin ympäri maailmaa. Yleensä vain kotimaisissa sarjoissa voidaan käyttää originaaleja, jos ne ovat löydettävissä.
Nykytekniikka tulee takamaan tulevaisuudessa sen, että originaaleista tehdyt skannaukset ovat käytettävissä vuosikymmentenkin kuluttua taaten ensiluokkaisen painojäljen. Olkaa tulevaisuuden sarjakuvalukijat iloisia siitä!

Eilen painosta tulleessa Modesty Blaise -albumissa laadussa ei pitäisi olla huomauttamista. Originaaleina käytettiin Titan Booksin Modesty-albumeja. Valitettavasti osa niistäkin on jopa ala-arvoisia, mutta Mammutin paluu -albumiin käytettiin vain hyvälaatuisia sarjoja.

Kustantajat pyrkivät aina mahdollisimman hyvää painojälkeen, mutta aina se ei täysin onnistu.

Hyvää kevättä kysyjälle!

[Asko AA]

Mihin hyvä painomateriaali on kadonnut? Onko kustantajat ulkomailla heittäneet kaikki roskikseen vai mihin ne ovat kadonneet?   Siis täytyyhän sen materiaalin jossakin hyllyllä jossakin päin maailmaa olla. Minua ja varmasti muitakin kiinnostaisi tämä mielenkiintoinen aihe. Osaako kukaan sanoa tähän mitään?
Kaikki ulkomaiset kustantajat eivät näe tarpeesi vaivaa etsiäkseen kunnollista painomateriaalia. Tästä erinomainen poikkeus oli Ruotsin Agentti X-9:n toimitus, joka teki todella suuremmoisen palveluksen löytääkseen kunnollista painomateriaalia.
Samoin teki Yhdysvaltalainen Flesk-kustantamo julkaistessaan suoraan Al Williamsonin Flash Gordon originaaleista ja hyvin myyneen mahtavan taidekirjan.
Asko A on tarkka painomateriaalin laadusta jne. Tämä koskee Suomessa lähinnä Texiä ja jotain muuta.
Mutta siis: Missä kaikki hyvä painomateriaali vanhoissa sarjakuvissa makaa?

Itkettävän vähän sanomalehtien seikkailusarjojen kattavaa alkuperäistä painomateriaalia on säilytetty. Piirrosoriginaaleja on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta viskattu menemään, hukattu, makkeloitu, poltettu tai vain jätetty ajelehtimaan. Lisäksi niitä on turmeltunut ilman asianmukaista säilytystä, tussaus, rasterit, värit levinneet, haalistuneet, tuhoutuneet.

En ole varma, onko keräilijöillekään päätynyt kuinka merkittäviä kokonaisuuksia. Piirtäjillä on joissakin tapauksessa originaaleja omassa tai studionsa hallussa.  En tarkemmin tiedä, miltä vuosikymmeneltä lähtien, mutta koko ajan enemmän. (Miten esim. Will Eisner on saanut säilytettyä elämäntyönsä?) Kustantajathan eivät näitä kai saakaan säilyttää. Syndikaateilla on siis noita lehtijakelussa kierrätettyjä kuuden stripin viikkoliuskoja, niiden kopioita, kopionkopioita ja nyt siis digivedoksia. Paljon siitäkin on sitä hyvää painomateriaalia.

Arvasin, että Ruotsin Modesty Blaise -uudelleenpainatus nostetaan vertailukohdaksi. Se ja hieno Al Williamson -kirja (onko siinä strippejä – kaikki löytämäni esimerkkikuvat ovat lehden kokosivun muotoisia kollaasimaisia sarjakuvia) ovat kokonaan toisella tavalla sommiteltuja. Holdawayn taiteesta saa suurennettua ja uusrajattua strippisarjakuvaa suurempaa piirrostaidetta, mutta tämän palapelin vaikutuksesta Peter O'Donnellin tarinoiden rytmitykseen ja painotuksiin voi olla montaakin mieltä. Silti kiinnostavat kokeilu, mutta eri pallopeli kuin albumit yleensä.

En voi ottaa kunniaa Texin painolaadusta enkä paljosta muustakaan pätevien ex-työtoverien hoitamasta teknisestä puolesta, ainakaan nyt oltuani yli vuoden ulkona toimituksesta. Bonellin Tex-materiaalin arkisto on lukuisien jatkuvien uusintajulkaisujen myötä pidetty aina hyvässä kuosissa ja järjestyksessä. Digiaikaan siirtyminen kestikin pitkään. Muistan vielä, kuinka suuralbumeja ladottiin kahdesta alkuperäiskirjasta purettujen sivujen kanssa. Kukin kuplien kohdalta auki leikattu sivu liimattiin tekstiliuskan päälle ja pantiin muhkea nivaska painoon...

Että näitä.

Pohjimmiltaan (kunkin henkilökohtainen) ongelma on kai enemmän siinä, haluaako ylipäätään lukea seikkailullisia sanomalehtistrippejä ja niiden nykivää päivittäiskerrontaa. Albumeissa tämä kulttuuri on paremmin toimitettuna, painettuna ja enemmän kokonaiselämyksenä, jos niiden viehätykselle altis (niin kuin itse olen). Ja kyllä ne stripit kuitenkin isompia ovat kuin esimerkiksi Aamulehdessä.

[OM]

Olipa todella mielenkintoista informaatiota vanhoista originaaleista ja niiden kohtaloista ja yleensä siitä, miksi laadukkaan painomateriaalin hankkiminen ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Kiitos paljon mahtavasta tietämyksestänne asian tiimoilta. Näistä asioista oli tosiaan hyvin valistavaa ja ajatuksia herättävää lukea ja olisi ollut kiva lukea vielä pitempäänkin, sillä aihe on sangen mielenkiintoinen.


ps. Vielä kun löytyisi internetistä aiheeseen liityviä artikkeleja olisi mahtavaa. Yrtin etsiä parilla hakusanalla, mutten minä ainakaan löytänyt sellaista kuin olisin toivonut. Jos jollakin linkkejä aiheetta käsitteleviin kirjoituksiin Internetissä, laita ihmeessä.

[Memmil]

Aina sitä laadukasta materiaalia jostain löytyy. Riippuu paljonkin kuinka asialleen omistautuneita kustantajat on ja paljonko viitsitään nähdä vaivaa matskun ettimiseen. Jos opusta ei ole mahdollista kasata kunnolla on se joittenkin mielestä parempi jättää julkasematta kokonaan.

Jos kuvien laatu lähteestä riippuen vaihtelee, niin kirjan yhteydessä kannattaa mainita että materiaali on vanhentunutta mutta parasta mitä saatavilla on. Kuluttajatkin tietää ettei parempaa tulla tarjoamaan. Jos näin ei kuitenkaan ole niin parempi olla hissukseen.

[Dennis]

Aina sitä laadukasta materiaalia jostain löytyy. Riippuu paljonkin kuinka asialleen omistautuneita kustantajat on ja paljonko viitsitään nähdä vaivaa matskun ettimiseen. Jos opusta ei ole mahdollista kasata kunnolla on se joittenkin mielestä parempi jättää julkasematta kokonaan.

Olen täysin eri mieltä, jos hyvää materiaali ei ole saatavissa, niin itse kyllä haluan että edes jonkinlainen versio julkaistaan kuin se, että ollaan ilman sarjakuvaa.

Eikä noita orginaaleja voida vuosikausia metsästää, kyseessä on myös resurssien käyttö, ei pienkustantamoilla ole  varaa  palkata  jotain tyyppiä metsästämään maailman keräilijöiltä orginaaleja ja  keräilijät varmaan haluavat rutosti rahaa käyttöoikeudesta jne.....

Ja kyllä nuo Askon ja Jalavan vastaukset minusta kertovat karun totuuden, joskus sitä parasta matskua eli orginaaleja ei yksinkertaisesti ole enää olemassa edes olemassa.

Mutta se olisi kyllä hyvä, että joku maininta olisi painolaadusta jos kirja on jouduttu kyhäämään heikkolaatuisesta materiaalista, se rauhoittaisi monia.

[Asko AA]

Aina sitä laadukasta materiaalia jostain löytyy.

Ehkä tarkennan vielä (ennen kuin alan taas olla hissukseen) sen verran, että olen koko ajan pyrkinyt keskittymään ainoastaan sanomalehtistrippeihin, joiden julkaiseminen nimeltä mainituissa albumeissa kyseenalaistettiin laatusyistä ja osin väärin perustein. Minusta ne ovat lajissaan oikein hyviä julkaisuja. Kuten yritin korostaa, ongelmaksi osoittutuikin se, ettei sanomalehtistrippien lukeminen niiden normikoossa miellytä. Siihen julkaisuissa ei oivallettu hakeakaan ratkaisua.

Niihin siis on löytynyt laadukasta materiaalia, jossa mainituissa albumeissa onkin pitäydytty.
Sen sijaan alkuperäistä piirroskuvitusta on seikkailusarjakuva-strippien genressä eri syistä hävinnyt iäksi valtavia määriä, mikä vaikuttaa suoraan julkaisujen valikoitumiseen, julkaisematta jättämiseen ja siihen, mitä ylipäätään saadaan julkaistuksi ihanteellisemmissa muodoissa tai peräti luksus-taidekirjoina.

[tertsi]

Restauroinnista:
Jotain pikkuvirheitä voidaan toki korjata, mutta jos viivat ovat monen reproamisen jälkeen häipyneet olemattomiin, niin aika vaikea niitä on enää piirtää uudelleen.
Romeron Modesty Blaisea on digikorjailtu jopa erittäin viitseliäästi, mutta aika laimein tuloksin.

Paljon materiaalia on hukattu iäksi.

[Timo Ronkainen]

Dick Huemerin ja Paul Murryn Buck O'Rue -huumorilänkkärisarjiksen kirjaversioon etsittiin originaaleja, painovedoksia ja kopioita varmaan puolentusinan vuotta arkistoista, keräilijöiltä, kirjastoista jne... ennen kuin saatiin kustantajan mielestä kelvollista jälkeä. (Ikävä, ettei kustantajalla ollut varaa värisivujen painamiseen kuitenkaan). Julkaisijana Classic Comic Press. Tämä oli kuitenkin enemmän labor of love kuin business as usual.

Timo

[Kreegah Bundolo]

Hiljattain perustamani Kustannusliike Hans Nissen julkaisee syksyllä uudet painokset kahdesta ensimmäisestä Fok_It-kirjasta sekä ihka uuden numero kolmosen. Herra Matti Hagelbergin Läskimooses-lehteä ilmestyy ainakin numerot 6-9 vuonna 2012. Matti Hagelbergilta ilmestyy myös Riikka Ala-Harjan tekstittämä Rakennusohje-teos elokuun alussa.

[Jouko Nuora]

Moreenikustannus julkaisee Jouko Nuoran "Kultaisen Nuoruuden" syyskuussa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 7.-9.9.2012.
 Painoon  64 sivuinen albumi, joka voitti suomalaisen sarjakuvan 100-vuotiskilpailun "Sarjis 2011-tee sarjakuva-albumi", sarjakuvagaalassa 21.11.2012, menee elokuussa.
Viimeiset pilkkuvirheet yms. ovat juuri viimeisimmässä korjauksessa.

Kilpailuraadin(Asko Alanen, Terhi Ekebom, Merja Heikkilä, Vesa Ilmaranta, Timo Mäkelä, Juba Tuomola) kommentteja: "...eletyn tuntu, kokemuksen vaikutelma, tyylikkään romanttinen realismi. Teos on purskahteleva, pulppuavan runsas... aikuista,kypsää kerrontaa, joka haastaa vain keskinkertaiseen ja sovinnaiseen tottuneen lukijan- tai kustantajan. Mukana omakohtaisia ja kipeitäkin aiheita, kypsästi huumorin ja erityisesti itseironian läpi suodattuneina. Kypsynyt näkökulma hurjaan nuoruuteen, sen nautintoihin ja kurjuuksiin sekä molempien aiheuttajiin... "

[Dennis]

Simonin kissan kolmas kirja: "Simonin kissan pentu" on näinä päivinä kaupoissa ja nettimyynnissä.

240 sivua, Gummerus.

Helppoa sarjakuvaaa, ei tekstejä vaan kuvat puhuvat puolestaan.