... katson, että minulla on siihen kuluttajana täysi oikeus. Toivoisin, että tuollaisia herkkupaloja julkaistaisiin hieman isompikokoisina albumeina, jotta ruudut olisivat isompia. Monet kustantajien julkaisemat albumit nykyään ovat sellaista formaattia, että yhdelle sivulle on ahdettu ainakin 5-7 kolmen ruudun strippiliuskaa, jolloin paino jälki huononee kun joudutaan pienentämään radikaalisti. En pitänyt lainkaan Flash Gordon -albumista joka julkaistiin enkä myöskään Taika-Jim albumista juuri noiden seikkojen takia.
Toki ymmärrän, että tuo on kustannuskysymys eikä julkaisijat niinkaan ajattele millainen on painojälki ja ruutujen graafinen taso.
Mutta iloitsen suuresti, jos nuo olisivat isompi kokoisia albumeita ja vähemmän strippejä sivuilla. Mutta tämä on vain toiveunta.
Tuota tuota...
Ymmärrän mielipiteen. Eikä minulla ole tarjota lohtua siihen, että tiettyjen albumien lukemista voi vierastaa.
Mainittujen Flash Gordonin ja Taika-Jimin latojana oikaisen kuitenkin pari
tosiasiaa.Sivuille asemoituja strippejä
ei ole pienennetty, vaan ne ovat osapuilleen samassa koossa kuin haltuun saatu materiaali: marginaaleineen 22-29 senttiä leveät, kuuden stripin ja syndikaatin otsakkeen korkuiset peistit tai niistä tehdyt skannit. Strippien leveydessä on pientä klappia, joten niitä on joitakin suurennettu tai pienennetty (prosentin murto-osista enintään 2 prosenttiin) sivuasemoinnissa yhtäläiseen leveyteen.
Skannausten resoluutio on riittävä 600 dpi, joten painojäljen ongelmat ovat käytännössä jo siinä matskussa, josta skannaus on tehty.
Flash Gordonia on
4 strippiä sivua kohden kautta albumin. Kaksi- tai kolmiruutuisia.
Taika-Jimiä
alkupuoliskolla 5 strippiä sivulla (neliruutuisia), koska matsku oli madallettua mallia (albumin arvostelussa kerrotaan, että sarjakuvaa piirrettiin siten, että alalaidasta saattoi leikata pois, jos strippi piti ahtaa pienempään tilaan).
Suomalainen kustantaja ei toki tätä ratkaisua tehnyt, niin kuin ei sivujen osittain heikosta valokopiotasostakaan.
Loppupuoliskon tarinat ovat ruuduiltaan korkeampia,
4 strippiä sivua kohden.
Normaali A4-sivuinen albumi on luontevin julkaisukoko, koska
vastoin yllä väitettyä valmiin A4-levyisen painomateriaalin
suurentaminen tuottaisi huonompaa painojälkeä ja graafista tasoa, kenties toisi pelättyä pikselöitymistäkin näkyviin. Pienentäminen sen sijaan terävöittäisi kuvitusta, mutta luettavuuden kustannuksella.
Kustannuskysymykseen päästään vasta siinä, kun tuumataan A4-standardista kokonaan poikkeavaa formaattia, jolla stripit saataisiin painettua leveämmin.
Se olisi kieltämättä selvästi kalliimpaa ja hankaloittaisi myös levitystä: myyntiin ja hyllyyn asettelua.
Toiveunta on kuitenkin saada haltuun niin hyvätasoista originaalimateriaalia, että näiden albumien seikkailut saisi julkaistua isommassa koossa.
Sen kiistän erityisen jyrkästi, että "julkaisija ei ajattelisi millainen on painojälki ja ruutujen graafinen taso."