Tuo 900 dpi minimivaatimus tuntuu ensinnäkin aika kohtuuttomalta, täälläkin monet ovat puhuneet 300-600 dpi resoluutioista. Minulla ainakin menee kone ihan jumiin jo tuossa 600dpin resoluutiolla skannatessa.
Ei kai sentään, jos skannaat bitmap-kuvana, eli kaksivärisenä, jossa on ainoastaan kaksi väriarvoa: musta ja valkoinen.
Tämmöinen kuvahan vie ainoastaan murto-osan harmaasävykuvan - tai puhumattakaan värillisen kuvan - datamäärästä.
Bittikarttakuvan korkeampi skannauksen tarkkuusvaatimus perustuu jo yksinomaan siihen, että bittikarttakuvassa viivan reuna ei ole antialiasoitunut, kuten esimerkiksi värillisissä kuvissa, joissa viiva "pehmenee" kun se muodostuu mustan lisäksi eri harmaasävyistä.
Minä olen ainakin hoitanut koneella värityksen siten että olen pitänyt erillisenä tasona viivan ja värittänyt viivapiirroksen alle. Ja kai jotkut ammattilaisetkin sentään vielä värittävät kuvansa käsin? Silloinhan tussit ja värit ovat samassa kuvassa joka vain skannataan koneelle, mikä silloin tulee resoluution olla?
Eihän siinä mitään pahaa ole miten tekee, kunhan pääsee haluamaansa tulokseen tai halutun median vaatimustasoon teknisesti.
Painettavaa aineistoa suunniteltaessa - jotta painotulos olisi laadukas ja värisävyiltään haluttu - on kuitenkin hyvä ymmärtää muutamia teknisiä vaatimuksia. Tuo Ronkaisen esittämä kuva on loistoesimerkki siitä, miten viiva käyttäytyy, kun ääriviivat sisällytetään samaan bittigrafiikkakuvatiedostoon, mistä syystä ääriviivat olisikin hyvä olla erillisessä, bitmap-tiedostossaan ja nämä voi sitten yhdistää joko painossa (elleivät siellä kämmää) tai itse vaikka jollain vektoriohjelmalla.
Tosin vielä suositeltavampaa on luoda värit vektoriohjelmalla (esim. Freehand, Illustrator, InDesign, Corel Draw) jolloin värien mahdollinen muokkaus jälkikäteen on helppoa ja nopeaa ja tiedostokokokin jää pieneksi.
Myös ääriviivat voi halutessaan vektoroida, jolloin päästään todella pieneen tiedostokokoon ja käytännössä äärettömään skaalautuvuuteen - työn voi painaa vaikka pilvenpiirtäjän seinään eikä siitä läheltä tarkasteltuna huomaa mitään "pikselöitymistä".
Ja mikä ihme tuo ESP oikein on?
ESP (electronic stabilizing program) tarkoittaa autoissa käytettävää elektronista ajonhallintaohjelmaa ts. ajonvakautusjärjestelmää
EPS - johon tässä taas viitannet - tulee lyhenteestä Encapsulated PostScript, ja on standardoitu tiedostoformaatti, joka voi sisältää tekstiä, bitti- ja vektorigrafiikkaa. Siis vähän kuin PDF-formaatti, mutta vanhempi ja tiedostokooltaan tehottomampi. (
http://www.prepressure.com/formats/eps/fileformat.htm)
Kamalan monimutkaista tämä sarjakuvien tekeminen näinä teknologian kulta-aikoina, on se ennen ollut helpompaa kun ei ole tarvinnut miettiä mitään cmykejä tai tiffejä, kunhan on tiennyt miten päin kynää täytyy pitää kädessä
Toisaalta ennen aikaan eivät painetut aineistotkaan olleet teknisesti yhtä laadukkaita kuin nykyisin - senhän huomaa selatessaan mitä tahansa vanhaa sanoma- tai aikakauslehteä.
Mutta eihän noilla asioilla kannata liikaa päätään vaivata, vaan selvittää aina tarpeen mukaan. Jos sarjakuvaa tekee yksinomaan esimerkiksi verkkoon, ei tuolla ole mitään väliä. Painetussa aineistossa taas teknisillä vaatimuksilla alkaa olla jonkin verran painoarvoa.
