Ennen Marvelin ja DC:nkin konseptiksi riitti Suomessa "vauhtia-toimintaa-jännitystä". Nyt ei voi mitään julkaista ellei se ole syvällisen psykologista, taiteellisesti huikaisevaa ja tietokoneella viimeisen päälle värjättyä. Ja maailmalla hyviä arvosteluja saanutta. Ja synkältä pitää näytttää, koska synkkä on vakavaa, ja vakava on taidetta. Seuraavaksi tulee varmaankin "kupupaperi", jossa lihakset ja rinnat pullottavat oikeasti ja kankaat sädehtivät hologrammipainatuksen ansiosta.
Kaipaan yksinkertaisia aikoja, jolloin Hämis ei istunut sivukaupalla Buglen ruokalassa jaaritellen, tai tuijotellut ruututolkulla Mary Janea tai May-tätiä. Kaipaan nopeasti silmälle avautuvia ruutuja, joissa tarina kulkee. Action syntyy virtaavuudesta. Kaipaan aikoja, jolloin ruutujen taustavärit vaihtelivat eikä nykyinen "sosialistinen realismi" ollut vielä vallalla. New X-men onnistui mielestäni juuri tässä suhteessa.
Eli Ihmesarjankin kohdalla pitäisi antaa palaa, eikä miettiä mikä on äärimmäisen korkeatasoista. Matala on korkeaa. Tavallinen on taianomaista.