Täytyy todeta, että Egmont on saanut maistuvaa - ja nimenomaan tuoretta - tavaraa vuoden loppuun, kun DC-spesiaali miehitettiin supersankarisarjakuvan kovilla nimillä ja House of M tarjoillaan peräkkäisissä numeroissa.
Eikä House of M ei ole niin pahaa kierrätystä kuin täällä on väitetty, vaikka vaihtoehtomaailmoja on Marvelilla nähty ennenkin. Kolkko ideointi Wandan kohtalon ja sen sankareille aiheuttaman ongelman pohjalta nostaa tämän tusinatavaran yläpuolelle. Lopulta koko idea maailmasta, jossa kukin saa mitä tahtoo, on hyvin traaginen. Tarina tarjoaa ajoittain hetkiä, jolloin lukija jää hetkeksi miettimään: onko tämä sitä, mitä Peter, Scott tai Steve todella tahtoi? Entä mitä sitten kun he itse ymmärtävät sen? Tai sitten kun he menettävät sen?
Jos Bendis ei sorru tarjoamaan omaa näkemystään myöhemmin, tarina kulkee väistämättä siihen suuntaan, että lukija pakotetaan kysymään itseltään, onko House of M:n maailma niin paljon pahempi, että sankareilla on oikeus tuhota se. Valitettavasti loppupuolen Vahti-kohtaus antaa viitteitä siihen suuntaan, että Bendis vastaa kysymykseen lukijan puolesta, harmi sinänsä.
Mutta ainakin viimein Marvelilta löytyi joku (Bendis), joka kykeni hyödyntämään Magneton, Elohopean ja Purppuranoidan sukulaisuutta (aiemmin nähtyjä Genosha-viritelmiä ja Ultimate X-Men -haparointia ei oikein voi laskea mukaan).
Mihinkään liittymättömänä huomiona pitää vielä tuoda tämä esiin, koska en muista nähneeni täällä kenenkään sitä mainitsevan: kirosanojen "sotkut" voi aivan selvästi hahmottaa sanoiksi. Ei siis niinkään siksi, että merkki @ merkitsee a-kirjainta jne. vaan siksi, että merkit ovat yhtä pitkiä ja hahmoltaan samanlaisia, kuin sopiva kirosana olisi kyseisessä kohdassa, jolloin ne tulee lukiessa automaattisesti käännettyä kirosanoiksi. Rautkorpi: me tiedämme, mitä teet, £€t<€|€!