Mistä saa ostaa PaavoGoldeja weppifoorumeilleen synnyttämään keskustelua?
Mainion provokatiivista kirjoittamista.
Asiaan...
Tässä rihmassa vetoankin nyt seuraavaan: että muistakaa nyt perhana meidät muutkin 80% lukijoista l. se harmaa massa, vaikkemme olekaan niin aktiivisia lähteä ajamaan tällaisia asioita kuin kiihkeä vähemmistö. Ei se silti sitä tarkoita, ettemmekö ihmettelisi mielissämme ainakin nopesti joitain kakkaviivoja suomenkielisessä pokkarissamme nopeasti, kun emme paremmastakaan tiedä. Paljon menee ohi, ja emmekö me muka ansaitse ihan kokonaisen lukunautinnon siinä missä vähemmistön hiragana/katakana aktiivit, joita kosiskellaan koko kuluttajakunnan puolesta nyt?
Millä perusteella juuri sinä edustat selvää enemmistöä (80%) sarjakuvanlukijoista?
Kustantajilla, jotka ovat vaihtaneet suomennostyyliä, on käsissään kiintoisa ongelma. Etenkin Suomessa pidetään perinteisesti kiitollista palautetta synonyyminä hiljaisuudelle. Tyytyväiset ihmiset eivät liioin kirjoittele. Kun sitten koko joukko ihmisiä marisee jotain muutosta, niin onkin arvailemisen paikka, että suututtaisiko heidän tyydyttämisensä vielä suuremman joukon ihmisiä, vai ei. Tyytyväisten hiljaisuus on toki ymmärrettävää, sillä milloin viimeksi olet kiittänyt naapuriasi siitä, ettei tämä ole maalannut talonsa seinää täyteen irvokkaita pornokuvia, tai työnantajaasi siitä, että tämä on taas pukenut päälleen ennen töihin lähtöä? Helpompi on listata olemassaolevia asioita, joista on tyytymätön kuin sellaisia, joista on tyytyväinen. Kiitos, ettet tullut pieksemään minua henkihieveriin, sinä, joka istuit samassa bussissa viime viikolla? Tämä oli varsin erinomainen asia elämässäni.
Sarjakuvien käännös taas on kiintoisa ongelma. Palatakseni väitteeseen, että edustat 80% sarjakuvanlukijoista, niin epäilenpä, onko sarjakuvanlukijoita jaettavissa siten, että yksi ryhmä olisi noinkin suuri. Osa katsoo huolellisesti juuri kuvia ja on viehtynyt lähes elokuvamaiseen kuvakerrontaan, melkeinpä välittämättä koko tekstistä. Toiset taas lukevat nopeasti tekstit läpi, käyttäen kuvia pelkkinä viittauksina siihen, kuka sanoi kenelle mitäkin. Näille kelpaisivat pelkät tikku-ukotkin ja nämä edustavat niitä "laiskoja lukijoita", joita ajattelevat ne ihmiset, jotka pitävät sarjakuvanlukijoita ihmisinä, jotka eivät jaksa lukea "oikeita kirjoja". Sitten on ilmeisesti ihmisiä, jotka pitävät lähinnä kuvitetusta romaanista. Joissain sarjakuvissa tuntuu olevan enemmän tekstiä kuin kuvaa. Mielestäni on turha kertoa tekstillä, mitä hahmo tekee, kun sen voisi piirtää kuviksi, mutta tällaisiakin sarjakuvanlukijoita on, jotka pitävät tällaisesta.
Sarjakuvakäännöksessä ei siis voi mennä vikaan, teki sen miten tahansa, eikä myöskään onnistua. Aina löytyy kärvistelijöitä. Olen itse sitä mieltä, että Inuyashan ratkaisu on kaikkein huonoin. Efektit tulisi kääntää vähintään ruutujen viereen, sillä, vaikka oman mielikuvituksen käyttöön rohkaisu hyväksi onkin, minua kiinnostaa, millaista ääntä Rumiko Takahashi on ajatellut yli kymmenen metriä pitkän, tuhatjalkaisen, luurankodemoniolion, toisesta ulottuvuudesta, pitävän. Tiedän, että pyssy sanoo "pam" tai "pum", mutta näistä demoneista on hiukan vähemmän omakohtaista kokemusta.
Jotakuta voi toki ruudunreunasuomennoksissakin häiritä valkoisen tilan häviäminen... Mutta kun kerran aletaan tarinaa suomentamaan, niin kyllä siinä pitäisi koko tarina suomentaa... Paitsi ehkä nimiä? "Inu"han on "koira". Ja toisaalta, pitäisikö kulttuuriviitteet suomentaa? Olisiko demoni sittenkin paha tonttu? Pitäisikö Kagomelle piirtää suomalaisen koulutytön asustus japanilaisen koulu-univormun sijaan? Tämä alkaa tuntua jo naurettavalta kysymykseltä, mutta hyvin lähellä sitä on kieleen ja kulttuuriin perustuvien vitsien ja arvoitusten kääntäminen.
Mielestäni on hyvä altistaa suomalaislapsia "tikuille". Pitää mielen avoimena sille, että on muitakin kieliä, siinä missä tekstitetyt televisio-ohjelmatkin.
