Blast 4 arviossa. Blastia pitää katsoa kokonaisuutena, vaikka osat onkin arvioitu yksi kerrallaan.
Sain aikaiseksi käytyä kirjastossa ja eilen luetuksi osan neljä. Olen melko vaikuttunut, mutta jälkivaikutelma: ristiriitainen. Tämän tarkemmat luonnehdinnat mitä ajattelin sanoa tuntuvat latteuksilta, joka sekin on latteus.
Koko teoksen rytmityksen osalta oikeastaan olen ihan tyytyväinen että ei tullut viidettä osaa, ainakaan jos se olisi vain jatkanut maatilajaksoa.
Poliisikaksikon epilogi toisaaltaan oli oikein emotionaalisesti sopiva lopetus, mutta kuitenkin samalla hyvin hämmentävä. Sellaisen perinteisen (?) television rikosdokumentin vaikutelma (valaistus, kauheiden asioiden toteaminen asiallisesti shokeraavalla brutaaliudella, still-kuvien yleinen kylmyys) välittyy hienosti.
Ketjun alkupuolella linkatuissa haastatteluissa Larcenet kertoi kuinka teos tuli uniin sitä tehdessä. Voin vain kuvitella. Tunnelma ainakin on koko sarjassa unenomainen.