Sataa, sataa ropisee. Aloitin kesän sarjakuvalukuprojektin nautiskelemalla peräjälkeen kolme Pieniä voittoja -albumia. Teemat eivät voisi isompia olla, elämän ja kuoleman kysymyksiä pohdiskellaan, elämän loppua ja alkua, taiteen tarkoitusta ja luomisprosessia. Mutta näkökulma on sen pienen ihmisen... Mikä juuri tekeekin tästä koko sarjakuvasta niin nerokkaan. Yhteiskunnan ajoittainen julmuus näkyy sekin heijastuksena ihmispoloihin, jotka eivät sotien ja rakennemuutoksen runnomisille mitään voi.
Käsikirjoitus on sitä luokkaa, että sen hienovaraisuus ja mietiskelevä älykkyys nostavat sen eurooppalaisen nykykirjallisuuden kärkeen.
Hiljaiset ruudut antavat aikaa ajatella, kun tarinassa on joku käännekohta saavutettu. Lukukokemus tuntuu arvokkaalta.